Kaikella on rajansa
Kun ihmisen tilinauhassa on maksajan paikalla ammattiliitto, hän ei välty hoitajien työtaistelua koskevilta kysymyksiltä.
Vaikeimmat kysymykset koskevat kiistan ratkaisemista, miten sopu saadaan aikaan. Kysyjille olen vastannut tv-sarja Pulkkisen porilaisen taparikollisen sanoin: ”No sen ko tietäs, ni sit viisas miäs oliski”.
Eli en tiedä, ja kateeksi ei käy heitä, jotka yrittävät saada sovun aikaan. Vaikealta näyttää.
Hankalaa on myös näin ulkopuolelta mennä ottamaan kantaa työriidan sisältökysymyksiin, vaikka niihinkin minulta on tivattu vastauksia.
Kun liitot lähtevät neuvottelemaan omien jäsentensä työehdoista, ne arvioivat tilannetta omista lähtökohdistaan ja asettavat tavoitteensa sen mukaan. Niiden oikeellisuuden puntarointi on liittojen johdon ja jäsenkunnan, ei minun, asia.
Minulta on myös kysytty, mitä mieltä olen keinoista, joilla hoitajat asiaansa ajavat. Pakko sanoa, että en ole kaikesta näkemästäni pitänyt.
Kohdallani joku raja ylittyi, kun Tehy ja Super kieltäytyivät suojelutyöstä. Kerta oli ensimmäinen, kun työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet rajaamaan lakon ulkopuolelle ihmisten henkeä, terveyttä tai omaisuutta vaarantavia tehtäviä.
Ja nyt on nähty sekin, että oikeusistuimista haetaan turvaamistoimia myös julkisen sektorin työtaistelun yhteydessä. Tähän saakka sellaiset ovat olleet tuttuja lähinnä yksityisen sektorin puolella, ja sielläkin harvakseltaan.
Verta ei kannata kaivaa nenästään loputtomasti.
Nähty ei lupaa hyvää, ei akuutin riidan ratkaisemiselle eikä suomalaiselle työmarkkinajärjestelmälle. Verta ei kannata kaivaa nenästään loputtomasti.
Veikkaan, että suomalainen oikeuslaitos ja eduskunta eivät taivu yhden, kahden tai edes viiden ammattiliiton tahtoon, vaikka kuinka huutaisi.
Pahaa pelkään, että vaikutus voi olla juuri päinvastainen. Suomalaisessa yhteiskunnassa on kosolti voimia, jotka sytykkeen saatuaan mielellään ryhtyvät suitsimaan ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia huolehtia jäsentensä edunvalvonnasta.
Ainakin sosiaalisen median kanavissa lakko-oikeuden rajoittaminen on jo mainittu.
Lakko-oikeus on palkansaajille edunvalvonnassa tuki ja turva, perusoikeus, jota kannattaa vaalia. Työtaisteluissa on aina riski voittaa tai hävitä, mutta niissä ei koskaan saisi olla hävettävää. Hyvä lakko on sellainen, joka tuntuu, mutta ei tapa.
Ja sitten vielä vastaus viimeiseen kysymykseen: onko hoitajilta nyt viety lakko-oikeus. Minusta ei.
Tehyn ja Superin johto tekivät päätöksen lakossa olevista terveydenhuollon toiminnoista ja kieltäytyivät suojelutyöstä, joista etenkin jälkimmäinen oli tietoinen riski. Toisinkin olisi voinut toimia.
Kaikki lakot loppuvat aikanaan. Niin tämäkin. Ja elämä jatkuu. Pian on uusi sopimus neuvoteltavana ja sovittavana. Omia toimia pitää tätäkin silmällä pitäen aina mitoittaa ja miettiä.