Instituutio, ihminen, poliitikko ja puolue
Pöly pääministeri Sanna Marinin bilevideoiden ympärillä on laskeutunut, mutta pulina jatkuu. Jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen on korkea aika muodostaa tapahtuneesta oma näkemyksensä.
Jo ikäni puolestani kuuluun heihin, jotka ovat vuosikymmenten ajan korostaneet pääministerin institutionaalista luonnetta.
Kaltaisilleni pääministeri on osa valtiokoneistoa, koneen tärkeä osa, jonka tehtävä on olla toimintakunnossa vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Jos näin ei tapahdu, hukka meidät perii. Tätä olen muiden mukana aikanaan väkevästi todistanut työskennellessäni politiikan toimittajana.
Pääministeri Marin on ilmoittanut haluavansa ravistella pääministeri-instituutiota. Hän on siinä onnistunut. Pääministerin tehtävä ei ole hänen jäljiltään entisensä.
Kaikki eivät ole katsoneet Marinin toimintaa hyvällä. Se on ymmärrettävää, vauhdissa on tullut tehtyä myös virheitä. Jos ei muuta, niin vähintäänkin harkintakyky on pari kertaa pettänyt.
Osa ihmisistä ei kuitenkaan tuomitse nuoren pääministerin tapaa elää ja hoitaa työtään. Ymmärtäjiä on etenkin nuoremmassa sukupolvessa. Heille Marin on ollut kohun keskellä ennen kaikkea ihminen, ei niinkään instituutio.
Nuorille on vaikea myydä ajatusta, että maa pysyy pystyssä tai kaatuu yhden ihmisen tekojen seurauksena. Kun tällaista väität, vastaus on vino hymy, jopa nauru.
Puolueella ei ole varaa hukata tähteään.
Olen vähitellen alkanut hyväksyä sen, että he ovat kenties oikeassa. Ehkä olisi hyvä, jos pääministeri ja hänen työnsä nähtäisiin jatkossa hieman vähemmän mystifioituna ja yli-ihmisen kykyjä vaativana kuin tähän saakka.
Tyyli on toki vapaa. Marinilla on oma tapansa ravistella instituutiota. Hänen seuraajansa valitsevat varmaan hieman toisenlaisen tavan tehdä pääministeristä enemmän ihmisen.
Sanna Marin on paitsi pääministeri ja ihminen myös poliitikko, puolueensa puheenjohtaja. Tämä tarjoaa tapauksen tarkasteluun yhden näkökulman.
Kun kohu alkoi, puolue oli yhtenä naisena ja miehenä puheenjohtajansa takana, ymmärtämässä ja puolustamassa. Se ei ollut aluksi edes hankalaa, kiitos kovilla kierroksilla käyneen median.
Mutta kuten usein käy, poliittinen kohu saa ajan myötä lisää vauhtia. Bilevideo ei jäänyt yhteen, tuli Kesärannan valokuvaa ja muuta. Ja kun kriisi pitkittyy, yleensä sen hoitaminen mutkistuu.
Toistaiseksi SDP:n rivit eivät ole repeilleet, mutta on selvää, että tapausta ei ole seurattu puolueessa pelkästään hyvällä.
Ei ole kivaa, että politiikan asiakysymykset alkavat päivä toisensa jälkeen jäävän puolueen puheenjohtajan yksityiselämän repostelun jalkoihin.
Marinilla on onneksi vakuutukset kunnossa. Kohuista huolimatta hänen suosionsa on kestänyt, mikä pidentänee puolueväen pinnaa.
Nuori naispääministeri on myös SDP:n vaalitorpedo vihreiden ja Vasemmistoliiton suuntaan.
Puolueella ei ole varaa hukata tähteään, jota ilman SDP:n julkinen kuva valahtaa takaisin vanhan ja harmaan ankeisiin sävyihin.
