Pieni vaalianalyysi
Suomessa järjestettiin taas yhdet vaalit. Kunta- ja aluevaalit.
Äänestin. Vaikkei itselle sopivista ehdokkaista päättäminen ollutkaan helppoa.
Vaalien, molempien, voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä. Demarit voittivat. Kuntavaalit 23,1 prosenttia ja aluevaalit 22,5 prosenttia.
Mielestäni SDP voitti siksi, että moni kritisoi hallituksen politiikkaa äänestämällä heitä. Ei niinkään siksi, että demareilla olisi ollut jokin erinomaisen varteenotettava vaihtoehto.
Ei kukaan tai aniharva haluaa leikkauksia juuri omaan toimeentuloonsa. Nämä vaalit olivat, tahdottiin tai ei, välitodistus valtakunnan politiikasta. Min miälest.
Kokoomus, pääministeripuolue, sai siedettävän tuloksen. Torjuntavoitoksi sitä joku voisi nimittää. Minusta se oli tappio.
Mutta… toinen päähallituspuolue perussuomalaiset otti turpiinsa. Oikein huolella. Ei sinänsä yllättävää, mutta tappion suuruusluokka oli yllätys – tulos oli jopa heikompi kuin 2017, jolloin hallitusvastuussa ollut silloinen PS hävisi kuntavaalit 8,8 prosentin kannatuksellaan.
Nyt kuntavaaleissa tulos oli 7,6 prosenttia ja aluevaaleissa 7,8 prosenttia.
Otetaan entinen joukkueeni käsittelyyn tuotapikaa.
Vaaleista sen verran, että nämä olivat a) naisten vaalit b) vihervasemmiston vaalit c) monelle liian vaikeat vaalit (viittaan hylättyihin lippuihin).
Keskusta teki paluun suurten joukkoon ja PS putosi jopa vihreiden ja vasemmistoliiton taakse.
Pienet puolueen olivat edelleen pieniä, KD sai pienen voiton aluevaaleissa (+0.6 prosenttia).
LiikeNyt on toimija joillakin yksittäisillä paikkakunnilla, mutta se on edelleen puolue, joka on olemassa yhden henkilön vuoksi. Min miälest. Sen kohtalo on puntarissa seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Mut se PS. Miksi tuli turpaan?
Joku on ollut sitä mieltä, että ”viestimme ei ole mennyt perille” tai että ”valtamedia ei kerro saavutuksistamme”. Deja vu! Ihan samoja selityksiä kuin 2017. Ei silloinkaan viesti tavoittanut.
Tai tiedotteet saavutuksista hallituksessa lytättiin, myös omien puolelta. Mitään ei kuulemma saatu läpi.
”Puolueen johto ja ministerit vieraantuivat kentästä”, kuultiin 2017. Entä nyt? Ovatko ministerit ja johtohenkilöt kiertäneet kenttää ja ennen kaikkea ovatko kansanedustajat kiertäneet? En tiedä enkä ryhdy arvailemaan. Mutta hallitusvastuussa on ihan eri asia mennä kansan eteen kuin oppositiopoliitikkona.
Mitäs jos asia onkin niin, että viesti on nimenomaan saavuttanut kentän ja äänestäjät? Entäs jos se onkin monelle juuri se syy, miksi nyt ei äänestetty perussuomalaisia?
Tässä toistuisi mielestäni edellisen hallitusvastuun kuvio. Vaikka kuinka kerrot tarinaasi vastuunkannosta, velkaantumisen taittamisesta ja hyvistä lakihankkeista, ihmiset eivät sitä osta.
Heistä jokainen katselee maailmaa omasta näkökulmastaan ja oman taloutensa kautta. Jos juuri minuun osuu jokin toimenpide, on se hallituksen vika ja erityisesti oman puolueen vika.
Vuosien 2015–17 välisenä aikana perussuomalaisten kannatus putosi kahdesta syystä – maahanmuuttokriisi ja työllisyyspolitiikka. Siihen ei auttanut mikään tiedote eikä kiertäminen kentällä. Narratiivi oli valmis, eikä sitä vastaan väittäminenkään auttanut yhtään mitään. Niin on kuin miltä näyttää.
No nyt maahanmuuttopolitiikka on nykyisen perussuomalaisen puolueen kaikki kaikessa. Sen alle on alistettu myös työllisyyspolitiikan toimet, eli niitä on käytetty kauppatavarana kokoomuksen suuntaan, kuten olen monesti kirjoittanut.
On vain niin, että moni duunariksi itsensä kokeva ei välttämättä jaa kaikkea sitä, mitä kokoomuksen johdolla on edistetty. Ja kun usein äänekkäin näiden toimien puolustaja on perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra, niin mitä se persuja äänestänyt tästä oikein ajattelee?
On kunnioitettavaa seistä hallitusohjelman takana. Siitä pisteet! Mutta on olemassa sellainen asia kuin poliittinen pelisilmä(sakset). Sitä joko on tai ei ole. Ja jos politiikkaa tehdään, on aika puolustaa yhdessä sovittua ja sitten on aika tehdä ”politiikkaa”.
Valtiovarainministerin tehtävä on erittäin epäkiitollinen, enkä usko Purran olevan tehtävässä kiitosten takia.
Kannattaisi miettiä sitä, miten ”vanhat puolueet” usein toimivat. Monen kärjen taktiikalla. Eli ulostuloja tehdään erityisesti oman äänestäjäkunnan suuntaan viestimällä.
Loputtomasti maahanmuuttoteemasta ammentamalla antaa itsestään sen kuvan, että on yhden asian liike. Ja kuten tuossa edellä jo vihjaisin, ”niin on jos siltä näyttää”.
Perussuomalaiset hävisivät nämä kahdet vaalit pääasiassa sen politiikan vuoksi, jota he ovat olleet tekemässä yhdessä kokoomuksen, KD:n ja RKP:n kanssa.
Kokoomus hävisi vain vähän, koska heidän kannattajakuntansa eivät koe työllisyystoimia samalla tavoin, eivät tietenkään. Hehän ovat niitä olleet kirjoittamassa.
Jokaisessa hallituskokoonpanossa on joku puolue, joka joutuu ottamaan vastaan harjoitetun politiikan synnit. Orpon hallituksessa tämä rooli on perussuomalaisilla.
En epäile Purran sietokykyä ja turnauskestävyyttä. Mutta siitä alaspäin epäilen vahvasti.
Veikkaan irtiottoja, koska moni istuva kansanedustaja on, syystäkin, huolissaan omasta jatkostaan kansanedustajana.
Veikkaan haasteita paikallistasolla. Moni tuntee menettäneensä mahdollisuuden valtuustopaikkaan valtakunnan politiikan vuoksi. Ja ei ole tässä täysin väärässä.
On totta sekin, että kunta-ja aluevaalit ovat eri asia kuin eduskuntavaalit. Mutta keskusta on erinomainen esimerkki puolueesta, jossa kunnallinen ja alueellinen vallankäyttö ja sen potentiaali on ymmärretty jo vuosikymmeniä. PS ei tätä ole vieläkään sisäistänyt. Porukka ei lähde liikkeelle.
Perussuomalaisten voitot eduskuntavaaleissa on usein perustuneet juuri tähän passiiviseen joukkoon, joka on vaaleista toiseen ”yllättänyt” gallupit ja asiantuntijat. He ovat lähteneet isosti liikkeelle ja äänestäneet nimenomaan perussuomalaisia. Kaava on toistunut vuodesta 2011 asti.
Kuinka kauan tämä toistuu eduskuntavaaleissa? Niin kauan kuin maahanmuuttopolitiikka on merkittävä teema. Teema, jossa perussuomalainen puolue erottuu muista niin kriittisyydellään ja jopa vastaisuudellaan.
Jos siis haluatte halata persut pienpuolueeksi, niin kiristäkää omia maahanmuuttokantojanne, arvon muut puolueet.
Kestääkö hallitus loppuun asti? Olen veikannut, ettei kestä. Jos olen väärässä, myönnän sen auliisti.
Tuleva puoliväliriihi on yksi virstanpylväs. Jos puolueet saavat omat, isot tavoitteensa läpi. Loppu on enemmän tai vähemmän toimeenpanoa ja valmistaumista – tadaa – seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Tämä on itse asiassa monelle jopa yllättävää, kuinka lyhyt on se aikaikkuna, jossa kukin hallitus toimiaan tekee. Ja siksi toimilla on usein aivan liian kiire. Ei ehditä edes miettiä vaikutuksia. Laskennallinen vaikutus voi nimittäin kääntyä jopa itseään vastaan. Koska ihmisten käyttäytymistä on mahdotonta ennustaa.
Lopuksi totean, että olen edelleen sitä mieltä, että pelkän ideologiapolitiikan tekeminen on aina virhe. Nyt on tehty erittäin paljon tiukennuksia, leikkauksia ja ollaan lisäämässä velvoitteita työllisyyspolitiikan osalta. Okei.
Mutta missä ovat tasapainottavat toimenpiteet eli porkkanat? Vai ollaanko siis sitä mieltä, että niitä ei tarvita lainkaan? Jos muista maista otetaan mallia, niin otetaan myös kannusteista, ei vain kepistä. Jooko?
Ja ne työkyvyttömät ihmiset heille oikean etuuden piiriin! Heidän paikkansa ei ole työnhaussa vaan sosiaalipalveluiden piirissä. Saa suorittaa.