Suomi on kuin kiehuva kattila – rasismi kuplii yli
Suomeen on hiipinyt ilmiö, joka on hyvä esimerkki ”kiehuva sammakko” -syndroomasta: kun lämpö nousee hitaasti, kukaan ei huomaa vaaran hetkeä. Rasismin raja on siirtynyt sentti sentiltä – vitsistä solvaukseen, solvauksesta väkivaltaan. Se on pysäytettävä.
Suomessa viharikosepäilyt nousivat vuonna 2023 koko mittaushistorian korkeimmalle tasolle. Samaan aikaan yhteydenotot yhdenvertaisuusvaltuutetulle kasvavat, ja arjessa koettu syrjintä kovenee.
Vuonna 2023 kirjattiin 1 606 epäiltyä viharikosta, nousu on 29 prosenttia vuodesta 2022.
Jos tämä ”lämpö” jatkuu, ”kattila” kiehuu yli.
Keskustelun muutos näkyy myös politiikan kielenkäytössä. Muistatteko vuoden 2010 kohun, kun SDP:n Jutta Urpilainen sanoi ”maassa maan tavalla” ja joutui myöhemmin kriisin johdosta selittelemään sanojaan.
Lausunto sai aikaan laajaa julkista keskustelua puolueiden välillä. Silloin lause oli poikkeus, joka ravisteli.
Valitettavasti tänään samankaltainen puhetapa on monin paikoin arkea.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on varoittanut rasismin ja vihapuheen normalisoitumisesta politiikassa. Kun virallinenkin viesti lipsuu, raja siirtyy: ”vain vähän kärkevämmin”, ”vain tässä tilanteessa”.
Petteri Orpon (kok.) hallitus puuttui omaan toimintaansa järjestämällä hallituksen rasisminvastaisen koulutuksen, joka uutisten mukaan typistyi yhden tunnin mittaiseksi – ele, ei todellinen muutos.
Keskusta on perinteisesti puolustanut kaikkia suomalaista ja jokaisen kotiseutua.
Tämän päivän keskustalaisuutta mitataan sillä, uskallammeko tehdä rasismin vastaisuudesta käytännön politiikkaa: puututaan rasistiseen puheeseen, puolustetaan vaikuttava kotoutumiskoulutus ja pidetään huolta elinvoimaisista paikallisyhteisöistä, jotka hyväksyvät erilaisia ihmisiä.
Se on sydämen sivistyksen linja, joka vahvistaa turvallisuutta, työllisyyttä ja luottamusta – samoja asioita, joista koko Suomen menestys syntyy.