Asiantuntija: Fyysisesti sairastuneen mielenterveyttä ei huomioida tarpeeksi terveydenhuollossa

Fyysisesti sairastuneen mielenterveyttä ei oteta terveydenhuollossa tarpeeksi huomioon, sanoo asiantuntijapsykologi Julia Sangervo Mieli ry:stä.

– Taustalla näkyy edelleenkin vanha asenne, jossa mielenterveys ja fyysinen terveys nähdään toisistaan ikään kuin erillisinä.

Sangervon mukaan saatetaan ajatella, että mielenterveyden oireilu voidaan ulkoistaa psykiatrian palveluihin.

Asia on noussut keskusteluun itsemurhan tehneen kansanedustajan Eemeli Peltosen puolison MTV:n uutisille antaman haastattelun myötä.

Puolison mukaan kuoleman aiheuttivat kortisonilääkityksen vaikutukset mielialaan ja ammattimainen henkinen tuki sairauden kohtaamisessa jäi liian pieneksi.

Sangervo kommentoi STT:lle yleisesti mielenterveyden huomioimista terveydenhuollossa.

Sangervon mielestä kaikkein tärkeintä olisi inhimillinen ote jokaisella terveydenhuollon käynnillä, jossa sairastunut käy. Olisi olennaista kertoa, millaisia vaikutuksia sairaudella voi olla mielenterveyteen.

– Että ihmisille sanotaan etukäteen, että on ihan normaalia, että sairaus voi vaikuttaa esimerkiksi mielenterveyteen ja kuormitukseen ja että siitä voi ilmetä vaikka masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta.

Kun terveydenhuollossa on otettu aihe puheeksi, voi olla helpompi kertoa myöhemminkin, että nyt mielialan laskua on itse asiassa ollut.

Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtajan Jenni Tamminen-Sirkiän työkokemuksen perusteella ihmiset kokevat toisinaan, että syöpää hoidetaan hyvin, mutta hoidon kohteena on syöpä, ei ihminen.

– Kun saa diagnoosin vakavasta sairaudesta, se on jo sellaisenaan tosi traumatisoiva kokemus. Jos siihen yhdistyy kokemus, että ei tule kohdatuksi ihmisenä, se tekee siitä entistä raskaampaa.

Hoitotilanteessa kohtaamisen lisäksi mielenterveyden tuki voi olla erillistä keskustelutukea ammattilaisen kanssa tai vertaistukea.

Tamminen-Sirkiä näkee, että terveydenhuollossa pääsääntöisesti tiedetään ihmisten tarve saada apua sairauden käsittelyyn, vaikkakaan ei aina. Tilanne voi kuitenkin olla se, että palveluita ei voida tarjota resurssien puutteen vuoksi.

Hän sanoo, että usein syöpään sairastuneita ohjataan tai he itse hakeutuvat järjestöjen piiriin.

– Se, että julkisella puolella ei välttämättä ole mahdollista tarjota varsinkaan matalan kynnyksen tukea mielen hyvinvointiin silloin, kun ihminen sairastuu vakavasti, on ollut yksi tärkeä syy siihen, että meillä on niin paljon järjestöjä syntynyt ottamaan koppia siitä asiasta, Tamminen-Sirkiä sanoo.

Jos ihmisellä itsellään ei ole turvaverkkoja, tarve saada apua muualta on usein isompi.

– Itse ajattelen, että tosi usein haaste on siinä, että ei riittävän hyvin tunnisteta niitä ihmisiä, joilla ei ole omia turvaverkkoja.

Sangervon mukaan yhä vieläkin mielenterveyden ongelmiin liittyy stigma. Ihminen voi kokea olevansa epäonnistunut ja viallinen, vaikka oireilu on inhimillistä. Jenni Tamminen-Sirkiä nostaa esiin selviämisen eetoksen, joka voi nostaa kynnystä pyytää ja vastaanottaa apua.

Sairauden alkuun kuuluu monilla kriisivaihe. Olennaista on kertoa, että kriisivaiheesta voi päästä yli ja sairauteen voi sopeutua. Sangervon mielestä myös itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi kysyä mieluummin varhaisemmassa kuin myöhäisemmässä vaiheessa.

Tutkimusten mukaan kysyminen ei lisää itsetuhoisuuden riskiä.

Vakavan fyysisen sairauden alkuvaiheessa itsemurhariski on tutkitusti tavallista suurempi. Siksi on Sangervon mukaan tärkeää, että asiasta puhutaan avoimesti ja seurataan mielialaa heti alusta asti.

Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan itsemurhaan kuolleista lähes puolet oli käynyt terveydenhuollossa viimeisen viikon kuluessa ja joka viides itsemurhapäivänään. Tutkimuksissa analysoitiin 2 400 itsemurhaa vuosina 2016–2018.

– Kyllähän se kertoo ihan selvästi siitä, että meillä on isoja ongelmia siinä, miten me tunnistamme itsemurhariskin, miten me otamme sen puheeksi ja millä tavalla me vastaamme siihen.

Mielenterveyden huomioiminen vaihtelee paitsi alueellisesti myös sen mukaan, mistä sairaudesta on kyse.

Esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelimeen voi soittaa itsetuhoisista ajatuksista ympäri vuorokauden numeroon 09 2525 0111. Soittaa voi myös oman hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystysnumeroon.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n Lasten ja nuorten puhelin on auki joka päivä numerossa 116 111. Tarkemmat tiedot löytyvät verkkosivuilta. Keskusteluapua nuorille tarjoaa myös Sekasin-chat.

Hätänumeroon 112 voi soittaa, jos tarvitsee viranomaisapua esimerkiksi hengenvaarallisen tilanteen takia.