Suomi uuden ulkopolitiikan aikana
Suomen maakuva on kuluneen kesän aikana ollut esillä sekä hyvin myönteisissä että hyvin kielteisissä merkeissä.
Tasavallan presidentti isännöi Helsingissä heinäkuussa Pohjoismaiden ja Yhdysvaltain huippukokousta, joka oli vahva osoitus osapuolten sitoumuksesta vapauden, demokratian ja oikeusvaltion arvojen edistämiseen.
Huippukokous symboloi maamme länsi-integraation täydellistymisen. Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton täysjäsenenä Suomi ei ole enää koskaan yksin. Kyvykkäänä jäsenvaltiona vahvistamme Pohjois-Euroopan ja koko liittokunnan turvallisuutta.
Huippukokousta oli saapunut seuraamaan suuri joukko kansainvälistä mediaa. He kohtasivat myös toisenlaisen Suomen. Suomen, jossa pääministeri Orpon oikeistohallitus on kulkenut ensimmäiset viikkonsa rasismikohusta toiseen.
Suomi-kuva koostuu kokonaisuudesta. Kun kansainvälinen media raportoi vihamielisistä ääriajattelua edustavista töräyttelijöistä, jotka ovat vieläpä hallitusvastuussa, heikentää se kuvaa Suomesta ja vaarantaa osaltaan investointien ja osaavan ulkomaisen työvoiman saamista maahamme. Matkailussakin maakuvalla on suuri merkitys.
Presidentinvaaleihin on aikaa enää puolisen vuotta. Katseet kohdistuvat siihen, millaisella arvo- ja asennetaustalla uuden aikakauden ulkopolitiikkaa johdetaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Vakaa kehitys ja maamme ulkosuhteiden hyvä hoito tarvitsee maltillista keskustalaista ajattelua ja tahtoa yhteistoimintaan.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn täyttää tasavallan presidentin tehtävän edellyttämät vaatimukset tasavaltalaisten arvojen puolustajana ja kansainvälisenä osaajana.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) arvo- ja asennetutkimuksen mukaan puolet suomalaisista haluaisi kasvattaa presidentin ulkopoliittista valtaa. Vahvan johtajuuden kaipuu kertoo ajan kuvasta.
Ajattelun taustalta heijastuu viimeaikaisten hallitusten epävakaus. Presidentti-instituutio tuo ulkopolitiikan johtajuuteen vakautta ja jatkuvuutta.
Presidentin valtaoikeuksia ei ole tarvetta kasvattaa, mutta presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaa on syytä kehittää.
Ilmoittautuessaan tavoittelemaan presidenttiehdokkuutta Rehn esitti kokonaisuusturvallisuuden vastuiden selkeyttämistä yhteistoiminta-asiakirjalla presidentin ja valtioneuvoston välillä. Tämä on kannatettava esitys.
Presidentti-instituutio tuo ulkopolitiikan johtajuuteen vakautta.
Merkitystä on silläkin, että nykyisellä pääministeripuolueella on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa värisuora. Värisuora on mahdollista oikaista seuraavissa presidentinvaaleissa.
Eduskunnalla on oma tärkeä roolinsa Suomen ulkosuhteiden määrittäjänä. Eduskunta käsittelee ja hyväksyy uuden ajan ensimmäisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja puolustusselonteon.
Perustuslain mukaan eduskunnan kanta ratkaisee, mikäli presidentin ja valtioneuvoston kannat olisivat ulkopolitiikassa eriäviä.
Parlamentarismin hengessä presidentin ja eduskunnan yhteistyötä on myös syytä kehittää. Nykyisten valiokuntatapaamisten lisäksi presidentti ja eduskuntaryhmät voisivat vuorollaan tavata ajankohtaisten asioiden äärellä.
Tasavallan presidentti edustaa Suomea Naton huippukokouksissa ja on merkittävä linjanvetäjä Suomen Nato-politiikan määrittelemisessä.
Tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistoiminnan kehittäminen antaisi lisää parlamentaarista selkänojaa päätöksenteolle ja vahvistaisi Suomen yhteistä linjaa.