Janne Kaisanlahti:

Kuntavaalit ovat keskustan kohtalonvaalit

Blogi

Keskusta on hävinnyt neljät peräkkäiset vaalit lyhyen ajan sisällä (kuntavaalit 2017, presidentinvaalit 2018, eduskuntavaalit ja EU-vaalit 2019).

Näiden vaalitappioiden analyysi ja niiden pohjalta tehtävät johtopäätökset ovat monien mielestä jääneet puolitiehen. Toisaalta on sanottu, ettei menneessä saa jäädä rypemään. Molemmat näkökulmat ovat tavallaan oikeita. Historiasta on opittava, mutta sen vangiksi tule ryhtyä.

Selvää kuitenkin on, että jos haluamme saada keskustan sille kuuluvaan asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa, niin seuraavia vaaleja meillä ei ole enää varaa hävitä. Nämä vaalit ovat kevään 2021 kuntavaalit.

Olen kuullut sanottavan, että paikallisina vaaleina onnistunut ehdokasasettelu ratkaisee vaalituloksen. Tällainen puhe on tietysti liioittelua, mutta kyllä kattavien ehdokaslistojen kerääminen on erittäin keskeinen osa kuntavaaleissa onnistumista.

Kun mahdollisimman monelle äänestäjälle tuttuja ihmisiä on meidän listoillamme, niin myös todennäköisyys äänestysvalinnan osumisesta juuri keskustan listalla olevalle ehdokkaalle kasvaa.

Kaikkien meidän keskustalaisten on katsottava peiliin, olemmeko tehneet tarpeeksi ehdokashankinnan hyväksi?

Liian usein olen saanut kuulla, kuinka jopa puolueen pitkäaikaisilta toimijoilta ei tule aina vastausta ehdokkaaksi haluavien ihmisten viesteihin. Tällaista ei saa tapahtua!

Me keskustalaiset mielellämme rehentelemme mahtavalla järjestökoneistollamme. Nyt on näytön paikka, että se koneisto toimii.

Kaikki suinkin liikenevät voivat on valjastettava tulevien kuntavaalien rakentamiseen. Koronakevät muutti toimintamme muotoja pakostakin, mutta puolue ei voi leikkiä kuollutta silloinkaan. Poliittinen toimintamme ei voi olla vain hallituksen päätösten odottelua ja selittelyä.

Puolueen on tehtävä itsenäistä, kokonaisvaltaista poliittista valmistelua koko ajan. Järjestötoiminta ja poliittinen toiminta ovat yhtä.

Ehdokashankinnassa on muistettava myös ehdokkaiden valmentaminen hyviksi keskustalaisiksi ehdokkaiksi, vaalikoulutuksen ja aatteellisen kasvun tukemisen kautta.

Asuin viime kevään Helsingissä, kun olin neljä ja puoli kuukautta työssä valtiovarainministeriössä. Tänä aikana koetin olla myös auttamassa ehdokashankintaa osuuskauppa HOK-Elannon vaaleihin.

Oli pöyristyttävää huomata, että kun keskustelin monien pitkään keskustassa toimineiden ihmisten, jopa johtavissa puolue-elimissä vaikuttaneiden kanssa, niin he sanoivat, ei meitä ole kukaan kysynyt ehdokkaaksi. Moni sanoi kuulevansa vaaleista ensi kertaa minulta.

Kunnallisjärjestöjen ja piirien tehtävänä on vaaleihin valmistauduttaessa ensimmäisenä käytävä läpi oman alueen keskustan aktiivitoimijat. Kukaan ei siitä loukkaannu, jos ehdokkaaksi kysytään.

Mutta on turha kuvitella, että ehdokkaat ilmestyvät listallemme sillä, että laitetaan pyyntö tulla ehdokkaaksi kerran Facebookiin tai pieneen lehti-ilmoitukseen, ja sitten odotellaan.

Ehdokashankinta on kovaa työtä, joka edellyttää monenlaisia sosiaalisia ja psykologisia taitoja.

Joitakin päiviä sitten kotiseudullani iäisyyskutsun sai eräs pitkäaikainen järjestöaktiivi. Hän oli vuosikymmenten ajan innokkaasti mukana keräämässä ehdokkaita paikallisiin vaaleihin keskustan listalle.

Olin parikymppinen, kun olin mukana vuoden 2004 kuntavaalien ehdokashankintatouhuissa. Kävin tämän kyseisen vanhemman miehen kanssa läpi ehdokastilannetta. Puheeksi tuli erään keski-ikäisen, meidän molempien tunteman rouvan nimi. Sanoin, että ei häntä kannata kysyä, minä olen kysynyt häntä ja hän ei lähde. Olin nimittäin soittanut tälle rouvalle ja pyytänyt ehdokkaaksi – hän vastasi ystävällisesti, että kiitos vain, mutta minulla on niin paljon muita tehtäviä, että en tähän nyt lähde.

Kerroin tämän tälle järjestökonkarille, olimme hänen kotonaan, ja tämä vanhempi mies sanoi minulle: ”Katsopa nyt, setä antaa sinulle oppitunnin.”

Sitten hän otti puhelimen ja soitti tälle samalla rouvalle, maanitteli ja kuvaili ehdokkaaksi suostumisen tärkeyttä. Lopulta hän sulki luurin ja sanoi minulle: ”Lähti.” – Ja niin mentiin muistaakseni melkein saman tien hakemaan ehdokassuostumukseen nimeä! Ollaan siis sinnikkäitä.

Muistutan myös, että vaikka isot ehdokaslistat ovat kuntavaaleissa nyt kaiken A ja O, niin se ei tietenkään. yksin riitä. Määrä ei aina korvaa laatua. Ehdokkailla tulee olla side ja yhteenkuuluvuus puolueeseen ja aatteeseen.

Valitettavan usein ehdokkaita on pyydetty sanomalla suunnilleen näin: ”Tämä ei velvoita mihinkään, sinun ei tarvitse liittyä puolueen jäseneksi eikä pelätä, että joudut mihinkään puoluetoimintaan mukaan.”

Keskustan listalta on päässyt joskus hyvinkin korkeisiin asemiin ilman juuri minkäänlaista kontaktia puolueeseen tai keskusta-aatteeseen.

Tietenkään meidän ei tule edellyttää uusilta ehdokkailta liian suuria, mutta samalla on muistettava – Keskusta on aatteellinen itsekasvatusjärjestö ja poliittinen kansanliike, ei pelkkä vaaliorganisaatio.

Tietenkään ehdokasasetteluun liittyvät kysymykset eivät yksinään ratkaise vaalitulosta. Jos puolue on nosteessa, niin se voi saada murskavoiton heikommallakin ehdokaslistalla. Ja hyväkin ehdokaslista voi jäädä vähille äänille, jos luottamus puoluetta kohtaan on yleisesti heikkoa.

Yksi syy heikkoon gallupkannatukseemme on, että monien Keskustaa aiemmin kannattaneiden on vaikea suhtautua osallistumiseemme liian vasemmistolaiseksi koettuun hallitukseen.

Meidän ei kuitenkaan kannata unohtaa, että Maalaisliitto on selvinnyt punamultayhteistyöstä niin Hertta Kuusisen kuin Tyyne Leivo-Larssonin kanssa.

Tästäkin selvitään, kunhan oma profiili pidetään kirkkaana. Parempi on vaikuttaa hallituksessa kuin vinkua oppositiossa, mutta hinnalla millä hyvänsä ei hallituksessaan pidä pysyä.

Tulevissa kuntavaaleissa keskustan menestykselle on ehdokasasettelun ohella vähintään yhtä tärkeää, että suomalaiset äänestäjät voivat luottaa keskustan vaikuttavan hallituksessa vahvasti keskustalaisen kuntapolitiikan puolesta, että keskustan kädenjälki näkyy vastuullisesti rakennettavassa sote-kokonaisuudessa sekä valtion budjetissa ja että keskusta ei ole tukemassa koronakriisin varjolla rahalahjoitusten jakamista niille EU-maille, jotka jo ennen koronaa ovat hoitaneet taloutensa huonosti.

Janne Kaisanlahti Janne Kaisanlahti on lappilainen lakimies, kirkolliskokousedustaja ja keskusta-aktiivi.