Periaateohjelmatyö ei koskaan pääty

Olin viikonloppuna Keski-Pohjanmaan piirin tilaisuudessa, jossa yhdessä pohdittiin puolueen uutta periaateohjelmaa ja Suunta Suomelle -ohjelmaa.

Varmaankin tilaisuus oli onnistunut kun jäin pohtimaan periaateohjelmaa ja sen merkitystä. Suomenmaan haastattelussa puolueen poliittinen asiantuntija Ilkka Miettinen totesi “että matka ja prosessi ovat yhtä tärkeitä kuin lopputulos.” Ja näin varmasti on, mutta pitäisikö varsinkin periaateohjelmatyön lopputuloksellakin olla suurempi merkitys?

Apollonkadun ja piiritoimistojen varastot pullistelevat painatettuja periaateohjelmavihkosia. Aina joskus kuuluu huhuja, kuinka jokin uusi jäsen on mahdollisesti lukenut eri puolueiden periaateohjelmia ja sen perusteella valinnut keskustan.

Täytyy myös myöntää, että kohta entistä periaateohjelmaa en ole itsekään jaksanut koskaan lukea loppuun asti. Joitakin vanhempia ohjelmia olen kyllä lukenut.

Mutta hataraksi keskustan johtavat periaatteet ovat varmasti jääneet muillekin.

Liian moni oma ja vieras luulee keskustalaisuuden olevan laihan kahvin kaltaista kompromisseihin kykenevää kaikkien kaveruutta. Ja sitäkin keskustalaisuus toki on, mutta kyseessä ei ole silloin periaatteista vaan toimintatavoista.

Malttia, rakentavuutta ja kompromisseja välttämättä aina tarvitaan. Poliittiset voimasuhteet, luonnon ja talouden asettamat realiteetit aina asettavat rajansa, kuinka tehokkaasti periaatteet voidaan muuttaa käytännöksi.

Mutta itse keskustalaisuuden johtavat periaatteet eivät voi olla harmaita kompromisseja. 

Vain riittävän selkeän mustat ja valkoiset aatteelliset rajanvedot luovat pohjan sille, että järjestöväki voi innostua ja kokea työlleen merkityksellisyyttä ja että päättäjät pystyvät päätöksenteon paineissa aina sen aatteellisen perustan, jota päivän poliittiset kompromissit eivät voi murtaa.

Periaateohjelmatyön ei pidä myöskään loppua Tampereen juhlapuoluekokouksessa päätöskohtaan ohjelmapaperin hyväksymisestä. Tulevan puoluekokouksen tulee olla pikemminkin lähtölaukaus puolueen aatteellisen kasvatustyön käynnistämiselle ja syventämiselle. 

Seuraava askel tässä työssä tuleekin olla se, että jokainen keskustalainen päättäjä pystyy aina perustelemaan tekemänsä päätökset ja kompromissit puolueen periaatteilla.