Realismia EU-erohaaveisiin!
Perussuomalaisten puoluekokouksen alla yritettiin herätellä henkiin ajatusta Suomen irrottamisesta EU:sta.
Taustalla on olettamus, että Suomen tilanne EU:n ulkopuolella olisi ratkaisevasti parempi kuin nyt sen osana.
EU-jäsenyys nähdään lähinnä kansallista itsenäisyyttä kaventavana tekijänä ja taloudellisena taakkana, josta olisi hankkiuduttava eroon.
Brexit-kansanäänestyksestä seurannut sekava poliittinen tilanne tarjoaa mahdollisuuden arvioida vastaavan prosessin vaikutuksia Suomen kohdalla.
Pääministeri Theresa May on ajanut kovaa Brexitiä, jossa Britannia voisi määritellä EU-eron ehdot.
Uudet parlamenttivaalit veivät kuitenkin siltä pohjan.
Irrottautuminen sisämarkkinoilta kertarysäyksellä tulee kalliiksi briteille.
Kansalaiset haluaisivat EU:n etuuksien säilyvän ilmaiseksi.
Vaikka Britannia on merkittävä jäsenvaltio EU:n sisämarkkinoilla, ei se voi saada ilmaiseksi jäsenmaille kuuluvia etuja, joista EU:n ulkopuoliset maat maksavat vielä korkeampaa hintaa.
Britannian esimerkin pohjalta on välttämätöntä ymmärtää miten vaikea prosessi EU:sta eroaminen olisi Suomen kohdalla.
Näyttää siltä, ettei Brexitistä koidu mitään taloudellisia etuja, päinvastoin.
Suomelle taloudelliset vaikutukset saattaisivat olla vielä kielteisempiä, johtuen sisämarkkinoiden pienuudesta ja viennin tärkeydestä taloudellemme.
Populistit tuntuvat näkevän EU:sta eroamisen asiana, joka ratkaisisi paljon ongelmia ja toisi vain myönteisiä vaikutuksia.
Tätä väitettä ei yleensä perustella. Emme voi väittää, että ongelmat olisivat pieniä EU:n ulkopuolella.
Kokonaan toinen asia on puhua euroalueen ulkopuolella olemisesta. Siitä löytyy sekä hyötyjä että haittoja.
Mitä saisimme EU:n ulkopuolella, sisämarkkinoiden tilalle?
Kuinka järjestäisimme kauppasuhteemme ja turvaisimme kilpailukykymme globaalissa taloudessa?
Britannian poliittinen kaaos osoittaa, että EU-eron kaltaisen, suuren kysymyksen ratkaiseminen kansanäänestyksellä on ongelmallista.
Jos silti kansanäänestys katsotaan perustelluksi tavaksi tehdä suuria päätöksiä, mielestäni sen läpimenoon pitäisi vaatia määräenemmistö annetuista äänistä, kuten mm. perustuslain muuttaminen edellyttää.
Silloin päätöksen takana olisi oikeasti kansalaisten enemmistö, ja sen synnyttämä poliittinen mandaatti olisi päätöksentekijöille selvä.
