Mitä ihmiset haluavat EU:sta?

Brexitin jälkeen kysymys EU:n tulevaisuudesta on noussut kaikkien huulille. Ihmiset eivät ole tyytyväisiä EU:n olemassa olevaan kehityssuuntaan. Olen huomannut tämän kansalaisten yhteydenottojen perusteella.

Viesti tuntuu oleva yksiselitteinen ”EI” miltei kaikelle uudelle, ja myös perinteisessä EU-politiikassa ”EI” halutaan sanoa ainakin vapaakaupalle, maatalouspolitiikalle, pankkiunionille, pakolaispolitiikalle ja yhteisvaluutalle.

Britannian tapaus osoitti, että ”Ei” on helppo sanoa, mutta rakentavan ratkaisun löytäminen vaikeaa. Suomen vahvuus on aina ollut ratkaisukeskeinen lähestymistapa ongelmiin.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei meilläkään jäsenmaana ole valmiutta esittää vaihtoehtoista kehityssuuntaa EU:lle. Ja toisaalta jos yksittäinen poliitikko innostuu sitä esittämään, niin se yleensä ammutaan alas ilman kunnon keskustelua.

Ennen EU-jäsenyyttä toimin vaihtoehto EU:lle -liikkeessä. Ajattelin Suomelle olevan parempi tiivistää Pohjoismaista yhteistyötä, kuin liittyä EU:hun. Kansa päätti kuitenkin toisin, ja nyt EU-jäsenyys on tosiasia.

Jo jäsenyyttä harkittaessa vuonna 1994 oli kuitenkin selvää, että EU:ssa on ainakin kaksi myönteistä asiaa: yhteiset arvot ja vapaakauppa. Saamani kansalaispalautteen pohjalta ei näitäkään enään tunnuta pidettävän tärkeänä.

Suomi on vientivetoisena maana hyötynyt laajasti vapaakaupasta sekä EU:n sisämarkkinoista. Ehkäpä liian nopeasti edennyt globalisaatio on tehnyt nyt poliittisen kokonaiskuvan hahmottamisen vaikeaksi. Vallalle on noussut ns. mielikuvapolitiikka, jota Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen puheet ruokkivat. Keskusteluissa esiin nousevat ääripäät ruokkivat yhdenasianliikkeitä ja moniulotteinen kokonaisuus hämärtyy. Tästä ilmiöstä edellä mainittu Brexit oli oiva esimerkki.

Pessimisti ei pety sanotaan, mutta optimismille olisi nyt tilausta, tai ainakin pienelle asennemuutokselle niin kansallisesti kuin EU:n laajuisestikin.

Brexitin jalkimainingeissa EU:lle tarjotaan tätä mahdollisuutta. EU:n olisi nyt luovuttava liittovaltiohankkeistaan, viiden presidentin ohjelmastaan, ja palattava ydintoimiinsa rauhan, vakauden ja vaurauden mahdollistajana sen itsenäisille jäsenmaille.