Suomen koronalinja arvostaa ihmiselämää

Olen tottunut pitämään Ruotsia monessa asiassa esimerkkimaana, mutta heidän tapaansa hoitaa koronakriisiä en voi arvostaa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että siellä vanhukset ja muut riskiryhmään kuuluvat uhrataan talouden alttarille.

Kun aikanaan myös Ruotsissa tehdään jälkipuintia kriisin aikaisista toimista, nousee varmasti esille omaisten tyytymättömyys koronaan kuolleiden läheistensä kohtelusta.

Suomen tapa toimia kriisissä on saanut maailmanlaajuista kiitosta, vaikka omassa maassamme on kyllä arvostelua kuulunut. Maailmalla on ihasteltu muun muassa Suomen ruokaomavaraisuusastetta, joka täällä on 80, kun Ruotsissa se on 50.

Meillä saatiin varsin pian vaste eristys- ja rajoitustoimenpiteiden toimivuudesta, sillä sairastuneiden ja kuolleiden määrä on alhainen suhteutettuna asukasmääräämme.

Tilanteestaan säikähtäneenä on nyt sitten Ruotsikin päättänyt lähteä samalle toimintalinjalle. Tukholman alueella tehohoito on ollut ylikuormitettuna jo jonkin aikaa. Moitetta Ruotsille voi antaa myös siitä, että se on pohjoisosissaan laskenut itäisen naapurimaan varaan osaamis- ja hoitotarpeensa.

Olen ylpeänä seurannut ministeriviisikkomme ja erityisesti pääministeri–valtiovarainministeri -kaksikon selkeää argumentointia tapahtumien eri vaiheissa.

Viestintä on ollut avointa ja rehellistä tyyliin ”kertokaa kansalle totuus ja rohkaiskaa heitä”. Myös kansa on osoittanut luottamusta hallituspuolueiden kykyyn toimia kriisissä. Viimeisin YLE:n mittaus antoi varsin hyvän palautteen erityisesti pääministeripuolueelle.

Alkukangertelujen jälkeen on Suomen kansa ja sen eri ammattiryhmät tehneet esimerkillisesti osansa kriisinhallinnassa. Eristäytyminen ja huolellinen hygienia ovat nyt erityisiä hyveitä.

Myös nuoret ja lapset ovat ymmärtäneet vastuunsa omasta käytöksestään.

Armeijassa oleva tyttäreni kertoi, että varusmies oli puhutellut lomille lähtevät toverinsa vetoomuksella olla tapaamatta isovanhempiaan, sillä miltä tuntuisi elää tunnollaan tieto viruksen tartuttamisesta mummoon ja vaariin kohtalokkain seurauksin.

Opimme koko ajan uutta koronakriisistä. Virheitä on tehty, mutta paljon on tehty myös oikeinkin. Karttuneelle kokemukselle on käyttöä tulevaisuudessa, sillä uusia selätettäviä pandemioita riittää jatkossakin.

Suomen valitsema rajoitusten ja eristämisen tie on kallis mutta humaani. Olen ylpeä siitä.

Meillä ihmishenki on arvokas eikä siihen suhtauduta kyynisesti. Nyt on aika sammuttaa tulipalo ja tuomarointi toimien onnistumisesta tehdään myöhemmin.