Politiikka on arvovalintoja
Tässä on voinut vain pöyristyneenä seurata, miten säälimättömästi hallitus – ennen kaikkea valtionvaroja johtava perussuomalaisten puolue – on suhtautunut tavallisten suomalaisten huoleen sosiaali – ja terveyspalveluista sekä toimeentulon riittävyydestä.
Maakunnissa ja suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavilla hyvinvointialueilla vallitsee nyt hätä.
Saksien heiluttelulla ja leikkuulaudoilla ilakointi on yksiselitteisesti ylimielistä käytöstä, jota ei tässä taloustilanteessa missä Suomi on ja missä hädässä hyvinvointialueet ovat, voi kerta kaikkisesti ymmärtää eikä hyväksyä.
Politiikka on arvovalintoja. Keskusta ei olisi leikannut sote-rahoituksen perusurasta 1,4 miljardia euroa. Me keskustalaiset olisimme antaneet hyvinvointialueille mahdollisuuden käynnistää niiden työskentelyn aidossa työrauhassa, jossa olisi voinut hyödyntää jo tiedossa olevia hyviä käytänteitä eri puolilla Suomea.
Nyt laaditaan säästölistoja, lopetetaan terveysasemia ja keskitetään sairaalatoimintoja esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Ouluun yliopistolliseen sairaalaan, sen sijaan että työnjakoa Raahen ja Oulaskankaan sairaaloiden välillä olisi voitu kehittää. Jatkuvat YT:t karkottavat hoitajia ja lääkäreitä vuokrafirmojen palvelukseen, joissa saa parempaa palkkaa ilman työyhteisön huolia.
Keskusta on esittänyt vaihtoehtoja hallituksen linjalle, jossa hyvinvointialueet joutuvat tekemään pakkosäästöjä eikä niille anneta edes mahdollisuutta onnistua tehtävässään. Toistaiseksi niihin ei ole tartuttu, vaan vastaukseksi kuullaan kerta toisensa perään, kuinka sote-uudistus on keskustan luomus ja hyvinvointialueiden vaikeudet ovat keskustan syytä.
On ala-arvoista käsienpesua vastuuministereiltä selittää, että hyvinvointialueiden valtuustot päättävät sote- tai sairaalaverkostaan ja ettei hallitus leikkaa palveluita.
Hallituksen takana ovat sote-rahat ja sillä sipuli. Kun rahoitusta ei ole riittävästi, johtaa se pakkosäästöihin ja leikkauksiin. Hallituksella on valta korjata esimerkiksi rahoituslakia, jolla annettaisiin hyvinvointialueille mahdollisuus kattaa alijäämä nykyistä väljemmässä aikataulussa.
Kun paikkakunnalta katoavat neuvolat, ikäihmisten palveluyksiköt ja valtionosuuksien supistuksissa koulutkin, ei ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa isompiin keskuksiin.
Tämä keskittävä ja maakuntia autioittava politiikka on lopulta vakava huoltovarmuutta ja maanpuolustuskykyä kyseenalaistava kehitys, jota emme keskustassa voi mitenkään hyväksyä.