Pelko perunapulasta
Moni asia työelämässä on kokenut murroksen reilun kolmenkymmenen vuoden aikana. Muistamme ajan, kun pankeissa oli useampi virkailijan miehittämä palvelupiste, jossa nostettiin rahaa sekä maksettiin laskut.
Muistamme ajan, kun tietotekniikka teki vasta tuloaan ja tietokoneet maksoivat 12 000 markkaa. Se oli myös aikaa, jolloin mansikkatiloilla tehtiin työt kotimaisella työvoimalla.
Tulevana talvena voi käydä niin, ettemme pääse nauttimaan kotimaisten maa- ja kalatilojen antimista entiseen malliin. Tiloja uhkaa vakava työvoimapula, jonka myötä sato saattaa jäädä korjaamatta.
Suomalaiset kausityömarkkinat ovat aikojen kuluessa muuttuneet siten, että työvoima tulee ulkomailta. Korona sulki rajat ja sekoitti globaalit työmarkkinat.
Miten olemmekin joutuneet niin riippuvaiseksi ulkomaisesta työvoimasta, että nyt on maataloutemme ja sitä kautta huoltovarmuutemme uhattuna?
Tätä pohdintaa on vaikea tehdä ilman, että joku taho kokee syyllistämistä.
Kuinka paljon kyse on mielikuvista, että työ maatiloilla on raskasta ja epäsiistiä. Onko väitteessä perää, että meille kelpaavat nykyään vain siistit sisätyöt. 1980-luvulla Itä-Suomen mansikkatiloilla oli paljon koululaisia kesätöissä – Raahesta saakka – mutta ei enää. Miksi ei?
Tuottajat itse ovat sanoneet ottavansa mielellään ukrainalaisia vierastyöläisiä tiloilleen, koska he ovat tottuneet kovaan työntekoon. Koneellistumisesta huolimatta maatöissä tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa.
Työtä arvostetaan myös palkan kautta, ja tiedossa on, ettei maataloustyöstä maksettava korvaus ole suuri. Kausityöstä maksettava palkka heijasteleekin maatalouden yleistä heikkoa kannattavuutta.
Hallitus on koittanut raapia kasaan maatilojen kausitöissä tarvittavan työvoiman kaikilla mahdollisilla keinoilla.
On kannustettu luopumistuella olevia vanhoja isäntiä takaisin maataloustöihin, kauempaa tulevalle työvoimalle maksetaan liikkuvuusavustusta ja työttömyysturvan suojaosaan on tulossa korotus. Jopa jo maassa olevat turvapaikanhakijat ja pakolaiset pääsevät tiloille töihin, kun karenssi työtekoon poistuu määräaikaisesti.
Tämänkin jälkeen olemme riippuvaisia muualta tulevista työläisistä. Toivottavasti koronakriisin jälkeen käymme keskustelun, pitääkö maatiloilla tarvittava työvoiman tarve varmistaa nykyistä järeämmin keinoin. Huoltovarmuuden vaarantuminen työvoimapulan vuoksi ei ole leikin asia.
Jos ensi talvena saamme pöytiimme kotimaisia juureksia ja marjoja, nauttikaamme niistä uudella hartaudella. Suomalainen maatalous ei ole enää itsestäänselvyys.