Koulujen arjen ongelmiin on puututtava

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni peräänkuulutti äskettäin opettajille työ- ja oppilaille oppimisrauhaa Suomen kouluihin. Kulmuni on oikeassa.

Paljon asioita on hyvin, mutta liian monessa koulussa on rauhatonta.

Oppimiserot ovat kasvussa. Liian moni opettaja tekee töitä jaksamisensa äärirajoilla.

Perusopetuslakia muutettiin kymmenisen vuotta sitten.

Kouluissa siirryttiin tuolloin kohti inklusiivista mallia ja otettiin käyttöön kolmiportainen tuki, jossa oppilaan tuen tarvetta pitäisi arvioida suunnitelmallisesti.

Tavoitteena oli, että kaikki oppilaat – myös erityistä tukea tarvitsevat – ovat lähtökohtaisesti yleisopetuksessa ja saavat luokkaan tarvitsemansa tuen.

Päämäärä, että kaikenlaiset oppilaat pystyvät yhdessä suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla, on sinällään oikea ja kannatettava.

Valitettavasti näin ei ole koulujen arjessa useinkaan käynyt. Ongelmia on kautta Suomen.

Isoin syy niihin on, että inkluusion toteuttamiseen ei ole osoitettu riittäviä voimavaroja.

Siitä on päinvastoin tullut säästökeino useissa kaupungeissa ja kunnissa.

Lopputulemana liian monessa Suomen koulussa on väsyneitä opettajia ja vaille riittävää oppimisen tukea jätettyjä oppilaita. Tässä yhtälössä ei voita kukaan.

Uskon, että levottomuus ja muut ongelmat ovat osasyynä myös heikentyneisiin Pisa-tuloksiin.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että inkluusiota arvioidaan nimenomaan opettajien jaksamisen kannalta. Hyvä niin.

Suomalaisen perusopetuksen tilasta tarvitaan kuitenkin laajempaa keskustelua, jossa tunnistetaan ongelmat ja haetaan niihin yhdessä ratkaisuja.

Myös riittämättömin voimavaroin toteutetun inkluusion nurjista puolista on voitava keskustella.

Tällä vaalikaudella on tärkeintä laittaa koulutuksen perusta kuntoon.

Toivon, että opetusministeri Li Andersson kutsuisi mahdollisimman pian niin vanhempia, opettajia, asiantuntijoita kuin meitä päättäjiä kunnista, maakunnista ja eduskunnasta yhteiseen neuvonpitoon siitä, mitä ongelmille voidaan tehdä.

Uskon, että erilaisista näkemyksistä huolimatta meillä kaikilla on tavoitteena turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeus laadukkaaseen perusopetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin sekä sydämensivistykseen.

Tällä vaalikaudella on tärkeintä laittaa koulutuksen perusta kuntoon.

Osa lasten ja nuorten ongelmista ratkeaa tukemalla perheitä.

Perheitä on autettava ajoissa ennen ongelmien kärjistymistä. Tarvitaan lisää arjen apua, nopeasti. Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä huolta.

On tärkeää, että jokainen lapsi saa koulusta hyvät perustaidot elämään. Siksi Keskusta on esittänyt pienten lasten koulua.

Esiopetuksen ja peruskoulun ensimmäisiin vuosiin ja opettajien työn tukeen tarvitaan lisää voimavaroja.

Yksikään lapsi ei saisi joutua etenemään koulutiellään ilman riittäviä perustaitoja, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

Monen nyt vaikeuksissa olevan nuoren opinpolku on ollut kivinen nimenomaan oikea-aikaisen ja ennaltaehkäisevän tuen puuttumisen vuoksi.

Tähän on tultava muutos. Lapsissa ja nuorissa on Suomen tulevaisuus.

Kaikki on pidettävä mukana.