Kansallisylpeydeksi kotimainen ruoka
Suomalaiset ovat olleet lakia noudattavaa ja maltillista kansaa iät ajat. Siksi meistä pitivät aikoinaan silloiset isäntämaamme Ruotsi ja Venäjä.
Nyt kun olemme osa Euroopan Unionia, ei sen tunnollisempaa direktiivien ja yhteisten lakien noudattajaa löydy, kuin mitä Suomi on.
Merkittävimpiä Euroopan Unionin jäsenmaiden yhdessä sovittavia asioita ovat maataloustuotannon piiriin kuuluvat asiat.
On tärkeää tuottaa elintarvikkeiden raaka-aineita samoilla kriteereillä ja huolehtia maatalouden harjoittamisen edellytyksistä tasapuolisesti EU:n alueella. Toisilla alueilla viljely sujuu luontaisesti helpommin maantieteellisestä sijainnista johtuen.
Elintarviketuotanto omalla alueella on tärkeää monesta syystä eikä vähiten huoltovarmuuden vuoksi. Jonkun kuljettamiseen vaikuttavan häiriön tullessa kauppojen hyllyt tyhjentyisivät pian, jos maa olisi riippuvainen muualta tuotavasta ruuasta.
Olen kiusaantuneena laittanut merkille, että maatalous ja siitä elantonsa saavat ovat joutuneet ilmastonmuutoksen syntipukeiksi.
Muutama viikko sitten satuin seuraamaan ohjelmaa Helsingin venemessuilta ja siinä haastateltavana ollut veneyhtiön edustaja valisti veneilijöitä pakkaamaan evääksi kalaa makkaroiden sijaan, jotta Itämeri pelastuu. Näin kevyesti vedetään mutkat suoriksi.
Olin jokin aika sitten vierailulla kummitilallani Pattijoella. Maataloustuottaja Sauli Joensuu esitteli omaa yritystänsä ja miten siellä on kaikessa toiminnassa huomioitu mahdollisimman pieni hiilijalanjälki.
Ei missään muualla maailmassa ole niin tarkkaan valvottua maataloustuotantoa kuin Suomessa on. Ystävämaamme Keski- ja Etelä-Euroopassa katsovat sormien läpi antibioottien jakelua, korvamerkkien paikoillaan oloa, pitoisuuksia ja prosentteja.
Siellä ollaan ylpeitä omasta tuotannosta. Meillä tuottajia kadehditaan ja syyllistetään. Mitä kadehtimista on siinä, että investoi miljoonia omaan työpaikkaansa ja tekee ympäripyöreitä työpäiviä?
Päivittäin Suomessa lopettaa useampi maataloustuottaja toimintansa kannattamattomuuden vuoksi. Uusia ei ole tulossa tilalle. Suomalainen, puhtaudestaan kuuluisa elintarviketuotanto on tällä menolla katoava ala. Olemme siirtymässä vaaralliseen tilaan jo huoltovarmuuden kannalta.
Meillä olisi kaikki edellytykset arvostaa Suomessa tuotettua ruokaa, kuten saksalaiset ja ranskalaiset EU-veljemme arvostavat omaansa. Heillä on itsetunto kohdillaan ja ollaan ylpeitä omista viineistä, juustoista ja lihasta.
Miten suomalaiselle tuottajalle, ilmastosankarille palautettaisiin kunnia?
