Hoivateknologia on hyvä renki
Väestön ikääntyminen on haaste, mutta samalla se kertoo siitä, että maamme sosiaali‐ ja terveydenhuolto on onnistunut tehtävässään. Korkean elintason ja kattavien palveluiden ansiosta elämme terveempinä – ja pidempään.
Suomen kansan ikääntymisvauhti on kehittyneistä maista nopeinta Japanin jälkeen. Ilmiö johtuu ikäluokista, jotka syntyivät poikkeuksellisen suurina sodan jälkeen. Vuonna 1948 syntyi 108 000 lasta, kun syntyvyys on tällä hetkellä vain noin puolet siitä. Suuret ikäluokat ovat nyt astumassa elämänvaiheeseen, jossa sosiaali‐ ja terveyspalvelujen tarve alkaa nousta voimakkaasti.
Matalan syntyvyyden ohella tilanteeseen vaikuttaa eliniän jatkuva piteneminen sosiaalisten ja terveydellisten olojen parantumisten myötä. Sata vuotta täyttäneet henkilöt eivät ole enää harvinaisuuksia.
Nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaamme rakentaneet suuret ikäluokat ansaitsevat arvokkaan vanhenemisen ja parhaan mahdollisen hoivan. Hoivan toteutumisen pullonkaulaksi on kuitenkin muodostunut kasvava epäsuhta hoitoa tarvitsevan ja hoitoa antamaan kykenevän väestön välillä. Vaikka alalla olisi takuuvarmasti tarjolla työtä, liian vähällä sosiaali‐ ja terveysalan oppilaitoksiin hakeutuvilla on kiinnostusta suuntautua vanhusten hoitoon.
On terapiahyljerobottia, etäyhteysrobottia, tabletilla toimivaa muistelusovellusta, syvyyskameramonitorointia ja lääkejakelurobottia.
Miten Suomi on varautunut tähän haasteeseen? Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen, VTT:n raportin mukaan nykyinen sote-henkilöstön määrä riittää vielä vuoteen 2040 asti, mikäli vanhusten toimintakyky paranee vastaamaan viisi vuotta nuorempien toimintakykyä ja työn tuottavuus sosiaali‐ ja terveydenhuollossa nousee yhden prosentin vuodessa.
Hoiva-alan tekijäpulaan on jo jonkin aikaa etsitty helpotusta teknologiasta, jonka avulla ikääntyneiden olisi turvallista elää omassa kodissa mahdollisimman pitkään. On terapiahyljerobottia, etäyhteysrobottia, tabletilla toimivaa muistelusovellusta, syvyyskameramonitorointia ja lääkejakelurobottia. Näitä yhdistää ikäihmisten elämänlaadun paraneminen lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta ja turvallisuuden tunnetta sekä hoitotyön laadun paraneminen.
Kotona asuvien vanhusten kokema yksinäisyys ja turvattomuus lisäävät hakeutumista kalliiseen ympärivuorokautiseen hoitoon. Jos teknologialla – muiden palvelujen kehittämisen ohessa – pystytään tukemaan kotihoidon asiakkaiden sosiaalisia kontakteja ja turvallisuuden tunnetta, seuraa parinkin vuosittaisen sairaalapäivän vähentymisestä miljoonasäästöt.
Hoivateknologialla on epäilemättä etunsa, mutta eihän se korvaa ihmishoitajan kosketusta.