Perhevapaat uudistetaan perheitä varten
Hallitus julkisti tänään perhevapaauudistuksensa päälinjat.
Uudistusta tehdään aikana, jona maassamme on historiallisen alhainen syntyvyys. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää, että perhevapaauudistus on perheille parannus eikä heikennys nykytilaan.
Lapsuus on ihmiselämässä korvaamattoman arvokasta aikaa. Lapsi on ensimmäisistä hetkistä lähtien valmis yhteyteen häntä hoitavan ihmisen kanssa.
Vuorovaikutuksen ja hoivan myötä lapsen ja vanhemman välille syntyy erityinen side. Vanhempana on hieno ja pelottavakin tunne, kun saa kokea olevansa lapselle aivan ainutlaatuinen ihminen. Maailman paras äiti tai isä, puutteineenkin.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa perhevapaiden uudistamiseen liittyy monenlaista painetta.
Osa kaipaa työllisyysuudistusta. Nuoret aikuiset ovat paitsi parhaassa perheellistymisiässä, myös paljon kaivattua työvoimaa. Heidät pitäisi saada nopeammin takaisin töihin.
Sanon suoraan, että perhevapaat eivät mielestäni ole pelkästään työllisyyskysymys. Keskustalle perhevapaat ovat syvä arvokysymys. Perhevapaat ovat yhteiskunnan tapa varjella ja tukea aivan ainutlaatuista ihmiselämän vaihetta.
Nykyihmisten työurat ovat pitkiä ja elämme työkykyisinä entistä pidempään. Työurankin kannalta on tärkeää, että muu elämä – perhe mukaan lukien – on kunnossa.
Perhevapaat eivät mielestäni ole pelkästään työllisyyskysymys.
Kansainvälisesti verrattuna suomalaiset perhevapaat ovat monella tapaa jo nyt hyvät. Esimerkiksi Islannin kehuttu malli mahdollistaa vanhemmalle vain puolen vuoden perhevapaan, yhteensä molemmille on varattu yhdeksän kuukautta.
Meidän ei pidä kuitenkaan jäädä laakereillemme lepäämään tässäkään asiassa siksi, että pärjäämme vertailussa muihin. Hyvä on saatava vielä paremmaksi.
Erityisesti kahdessa asiassa voisimme kuitenkin olla parempia.
Ensinnäkin, perhevapaat jakautuvat meillä hyvin epätasaisesti.
Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Joka viides isä ei pidä lainkaan perhevapaata. Tämä aiheuttaa työmarkkinoille tasa-arvo-ongelman, kun nuoret naiset saatetaan kokea nuoria miehiä isompana ”riskinä”.
Isien kannustaminen käyttämään enemmän perhevapaita tukee tasa-arvoa myös siten, että isän rooli perheessä vahvistuu. Moni isä on iloinnut saaneensa vanhempainvapaan aikana kokonaisvastuun lapsen hoidosta. Se on mahdollistanut aivan toisenlaisen siteen lapseen kuin äidin ”apurina” lapsen hoidossa oleminen.
On tärkeää, että perhevapaauudistuksessa vanhempainvapaa jaetaan nyt tasan vanhempien kesken. Isille korvamerkityt kiintiöt johtavat tutkitusti perhevapaiden tasaisempaan käyttöön.
Samalla kuitenkin huomioidaan perheiden erilaiset tilanteet.
Jos yhdellä vanhemmalla ei ole mahdollisuutta käyttää koko noin seitsemän kuukauden vanhempainvapaakauttaan, hän voi siirtää kolme kuukautta toisen vanhemman käyttöön. Löydetty malli on yhdistelmä rohkaisua ja perheen omien valintojen kunnioittamista.
Uudistuksen myötä perhevapaat myös pitenevät, sillä uudistuksen jälkeen yhtäjaksoisesti pidettynä vanhempainrahapäivät riittävät siihen saakka, että lapsi on reilut 13 kuukautta vanha.
Toinen suomalaisen perhevapaamallin ongelma vaatii vielä neuvotteluja.
Jatkotyössä toivon kolmikannan löytävän ratkaisuja perhevapaamallin joustavoittamiseen nykyisestä. Tämä tarkoittaa muun muassa nykyistä joustavampaa työaikaa ja helpompaa osa-aikatyön yhdistämistä lastenhoitoon.
Lisäksi perhevapaita tulisi voida pitää myös osa-aikaisena ja useammassa jaksossa.
Jokaisen perheen elämäntilanne on erilainen, siksi perhevapaamallinkin pitää olla mahdollisimman joustava. On todella huomioitava yksinhuoltajat, adoptioperheet ja perheiden moninaisuus.
Pienten lasten vanhempien ei pitäisi joutua valitsemaan perheen tai työn välillä, on voitava valittava molemmat. Tarvitsemme työelämään myös pienten lasten vanhempia, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.