Yksityiset palvelut eivät ole soten uhka vaan mahdollisuus

Arvostan päättäjiä ja ammattilaisia, jotka jaksavat vielä kerran innostua sote-uudistuksesta. Rakenneuudistuksen eteneminen on konkretisoitunut elokuussa lakiesitystä esittelevän maakuntakierroksen myötä.

Samoin eri alueilla tulevaisuuden sotekeskus -hankkeet ovat rekrytoineet osaajia vauhdittamaan palveluiden sisällön uudistumista ihmislähtöiseksi.

Lausuntokierros lakiesityksestä päättyy noin kuukauden kuluttua. Sen jälkeen sote- ministeriryhmän tehtävänä on ottaa lausunnoista oppia ja viimeistellä esitys eduskunnalle annettavaksi.

Tahti tulee olemaan ripeä ja määrätietoinen: lakipaketti on tavoitteena antaa eduskunnalle joulukuun alussa.

Sote-uudistus on nyt aika viedä vastuullisesti maaliin, maakuntapohjalta, ihmisten yhdenvertaisten palveluiden ja demokratian vahvistamiseksi.

Viime hallituskaudella perustuslain kipukohdaksi nousi valinnanvapaus ja yksityisen palvelutuotannon vahva asema. Nyt uudessa lakiesityksessä perustuslakiriskejä on minimoitu.

Laaja valinnanvapaus perustasolla on jätetty uudistuksesta pois. Hyvä niin. Järjestäjä-tuottaja -malli on edelleen mahdollinen, kunhan järjestäjällä säilyvät ohjauksen ja valvonnan edellytykset.

Uudistuksen lähtökohta on maakuntien järjestämisvastuu ja oma tuotanto. Muistutan, että silti myös monituottajamalli on yhä aito vaihtoehto. Yksityisiä ostopalveluita ei kielletä eikä niille aseteta tiettyä määrällistä ehtoa tai prosenttirajaa.

Julkinen keskustelu asiasta on ollut jännitteistä. Sote-yritykset ovat syyttäneet hallitusta ideologisesta yksityisen tuotannon vastustamisesta.  Muutamat palveluratkaisut ovat nousseet esille esimerkkeinä laajoista kokonaisulkoistuksista.

Tosiasia on se, että eräitä kokonaisulkoistuksia on viime vuosina suunniteltu tai tehty osin siinä tarkoituksessa, että halutaan padota tai jopa estää uuden järjestäjämaakunnan mahdollisuudet päättää palveluista.

Yksityiset palvelut eivät ole minulle uhka vaan mahdollisuus. Yksityisten palveluntuottajien osalta kestävän sote-ratkaisun avaimet eivät löydy ideologisista ääripäistä, vaan keskeltä.

On myös tärkeää huomata, että puhuessamme yksityisistä palveluntuottajista, puhumme moninaisten ja hyvin erikokoisten yritysten joukosta.

Yksityiset palveluntuottajat eivät ole ongelma, vaan ne ovat nyt ja tulevat jatkossakin olemaan tärkeä osa alueellisia sote-ratkaisuja.

Sen kuitenkin olen edellisen kauden sote-sopasta oppinut, että yksityinen on hyvä renki, mutta isännän paikalle sitä ei tule päästää. Asiaa ei pidä yksityisten toimijoidenkaan silti arvioida mediaotsikkojen vaan lakipykälien perusteella.

Keskustan ministeriryhmän sote-vastaavana tulen käymään läpi tarkkaan lausuntopalautteen tältä osin.

Julkisessa keskustelussa on ongelmallisesti rinnastettu sekä muutoksen patoamiseksi tehtyjä kokonaisulkoistuksia että maakunnan kokoisen järjestäjän strategisesti tekemiä linjauksia yhteistyöstä yksityisten palveluntuottajien kanssa.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen sote- kuntayhtymässä on jo pitkään järjestetty onnistuneesti palveluja monituottajamallilla. Käytössä on ihmisen arkeen sopivia ratkaisuja, joilla on mahdollistettu mm. valinnan-vapauden kehittäminen sekä vahvistettu sote-alan pienyrittäjyyden toimintamahdollisuuksia.

Päijät-Hämeessä – kuten monella muullakin alueella Suomessa – on näytetty, miten suuriakin haasteita on voitu rohkeasti ratkaista yhdessä, tasapainoisesti julkisen ja yksityisen yhteistyönä.

Tulevaisuuden sote ei toteudu resursseja lisäämällä, vaan rohkeilla uudistuksilla, joissa haetaan voimaa eri osaajilta.

Tuottavuuden ja kustannustehokkuuden lisääminen on avain sotekustannusten kasvun hillintään. Tässä yksityisten toimijoiden toimintamallit ja kehitysideat ovat tärkeä sparraaja julkisille toimijoille.

Digitaaliset palvelut ovat esimerkki alueesta, jossa yksityiset toimijat ovat nyt julkista pidemmällä. Tällä alueella yhteistyö ja yhdessä tekeminen on hyödyllistä sekä veronmaksajien että palveluita tarvitsevien ihmisten kannalta.

Tuleva sote-maakunta on itsehallintoalue. Se tarkoittaa, että meidän pitää luottaa alueiden osaamiseen ja kykyyn tehdä paikallisesti sopivia ratkaisuja. Toisilla alueilla kumppanuuksia julkisen ja yksityisen kesken on käytetty enemmän kuin toisilla. Maakunnat tulevat jatkossakin olemaan tässä suhteessa erilaisia.

Olen vakuuttunut siitä, että huolellisesti suunnitellut, lakien ja säädösten puitteissa tehdyt sote-kumppanuudet yksityisten ja julkisen toimijan kesken tuovat merkittävää lisäarvoa suomalaisten palveluille myös jatkossa.