Rakkaus on tahtolaji

Yksi merkittävimpiä asioita omassa elämässäni on se, kun kohtasin nykyisin puolisoni ja sain sydämeeni varmuuden siitä, että tämä on se ihminen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

Kuten minulle, niin valtaosalle suomalaisista tärkeät ihmissuhteet ovat ihmiselämän suurin merkityksen ja onnellisuuden lähde.

Voidaan sanoa, että parisuhde on yhteiskunnan hyvinvoinnin herkin mittari. Yhteiskunnan vaikeudet näkyvät ensimmäisenä parisuhteissa. Parisuhde vaikuttaa ihmisen terveyteen yhtä paljon kuin ruokavalio ja liikuntatottumukset.

Onneton parisuhde on terveysriski, ja parisuhteiden ongelmat altistavat mielenterveyden häiriöille.

Viimeisen sadan vuoden aikana parisuhde on kokenut suuren muutoksen. Odotukset ovat muuttuneet. Onko parisuhde turvaa, asemaa, taloudellista liittoa, kahden ihmisen työvoiman yhteen liittämistä vai onnellisuutta? Instituution vakauttavaa vaikutusta vai vapaaehtoisuuden antamaa hengitystilaa?

Suunta on ollut valinnanvapaus ja yksilöllisyys. Tutkimukset kertovat, että ihmisellä on korkein tarve toteuttaa itseään parisuhteessaan. Olla yhdessä, mutta itsellinen.

Yksilöllisyyden vaatimukset parisuhteita kohtaan ovat koventuneet. Parisuhde on koetuksella, sillä yksilölliset odotukset ja sitova arki törmäävät toisiinsa väistämättä. Paraskin itsensä toteuttaja imuroi, vaihtaa vaippoja, tekee makaronilaatikkoa ja joutuu joustamaan.

Vaikka parisuhde, työtilanteet ja perhekoko muuttuvat, ihminen sinänsä ei. Parisuhteessa alkuaikojen roolit jäävät helposti päälle. Voi tulla riitaa. Asioiden selvitteleminen kahden kesken ei aina ole ongelmatonta ja silloin tarvitaan ulkopuolisen rauhoittelevaa, kannattelevaa tukea.

Jo pitkälle toista vuosikymmentä suomalaiset järjestöt ovat madaltaneet kynnystä hakea apua, kysyä kysymyksiä ja ottaa parisuhde puheeksi.

Aihe, joka ennen oli liian henkilökohtainen, on nyt asia, josta voi puhua. Sitä voi tehdä joko avoimesti tai anonyymisti kurssien, puhelimen ja netin kautta. Siitä huolimatta moni parisuhde päättyy eroon. Toivon, että kynnys olisi vielä matalampi. Parisuhdekurssit ja muut toimet pitäisi nähdä tärkeimmän suhteen huoltona, eikä vain apuna, jota haetaan, kun kriisi on päällä.

Parisuhdetutkimuksen ja psykoterapian ammattilaisten lisäksi tarvitaan vertaistukea. Vuosittain noin 3 000 paria osallistuu erilaisiin parisuhdeviikonloppuihin, joita ohjataan suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Ryhmä antaa voimaa ja ohjaajat antavat vertaistukea. Ihmiset tulevat näin kursseilta kotiin yleensä hyvin tyytyväisinä.

Ammattilaisten apu ja vertaistuki vahvistavat toinen toisiaan: esimerkiksi Väestöliiton teettämässä kyselyssä palvelunkäyttäjät pitivät vertaistukea ammattilaisten tuottamien tiedon lisäksi yhtenä tärkeimmistä hyödyistä.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa tehdään määrätietoisesti työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja palvelujen uudistamiseksi.

Kaikkien maakuntien alueella kehitetään perhekeskus-toimintamallia, jossa sovitetaan yhteen lukuisia aiemmin hajallaan olleita palveluja sekä otetaan käyttöön vaikuttavia työmenetelmiä.

Parisuhteen tukeminen kuuluu perhekeskuksen keskeisiin tehtäviin. Perhekeskuksissa on muun muassa järjestetty teemallisia parisuhde ja perheiltoja ja kehitetty ryhmämuotoista tukea. Siihen tilanteeseen, kun parisuhteella ei enää ole jatkon mahdollisuuksia, perhekeskuksissa on kehitetty sovinnollisen eron palveluja ja toimintamalleja.

Tärkeintä on, että ihmiset saavat apua kiivetäkseen vaikeuksien yli, ja ratkaistakseen tilanteensa sovinnollisesti.

Ongelmista selviää. Kriisistä voi päästä yli. Vaikeudet voi voittaa. Mutta töitä on tehtävä. Se on ollut myös tärkeä oppi omassa parisuhteessani.