Osa-aikatyöstä perheille vaihtoehto
Uudistetaan perhevapaat!
Tätä huudetaan nyt monesta suunnasta.
Ilman muuta. Uudistetaan vaan. Mutta mietitään ensin, että miksi ja miten.
Ja aloitetaan yhdessä niistä kohdista, jotka oikeasti ovat ongelmista isoimpia.
Suomeen pitää luoda kaikilla aloilla aito mahdollisuus osa-aikatyöhön. Se ei ole rakettitiedettä, se on järjestelykysymys.
Keskusta on valmis tarkastelemaan joustavan sekä osittaisen hoitorahan mallia ja tekemään siihen parannuksia.
Voimassa oleva joustavan hoitorahan malli, taloudellinen tuki pienen lapsen vanhemman osittaiseen töihinpaluuseen on sinänsä hyvä etuus, jota kuitenkin hyödynnetään käsittämättömän vähän.
Olisi hyvä selvittää, miksi näin on.
Kutsun syksyn alussa työmarkkinajärjestöjen edustajat – niin palkansaajien kuin työnantajien puolelta – keskustelemaan siitä, miten osa-aikatyö olisi äideille ja isille todellinen mahdollisuus.
Yksi syy vähäiseen käyttöön voi olla järjestelmän sekavuus; erikseen nimittäin on osittaisen hoitorahan malli, joka on suunnattu 1. ja 2. luokkalaisen vanhempien työajan joustoon.
Ehdot ja tukisummat vaikuttavat monimutkaisilta. Joustavan hoitorahan suuruus kolmipäiväistä viikkoa tekevälle vanhemmalle on 241 euroa kuussa.
Vertailun vuoksi todettakoon, että kokoaikaisen kotona olon hoitoraha yhdestä lapsesta on 338 euron suuruinen.
Ruotsissa joustava työelämän lasten vanhemmille on arkea, normaalia ja hyväksyttävää – Suomessa taas työelämän kulttuurille vierasta.
Joustotoiveista lapsen vuoksi – niin taaperon kuin ekaluokkalaisenkin – pitää meillä tuntea kummallista syyllisyyttä.
Sen pitää loppua.
Lapsi on paras syy jokaiselle vanhemmalle lähteä töistä ajoissa tai sovitusti lyhentää työaikaa tietyssä elämänvaiheessa.
Osittaisen töihinpaluun mahdollistaminen olisi myös aito tasa-arvoteko naisille ja vähentäisi pitkittyneitä naisten perhevapaita.
Se myös murtaisi on/off -muurin työelämämme ympäriltä.Tämä kaikki edellyttää myös päivähoitojärjestelmän muutosta.
Varhaiskasvatuksen maksuperusteisuus on kyettävä kunnissa muuttamaan tuntiperusteiseksi.
Se tekee työelämän joustoista aidosti mahdollisia.
Rohkaisen opetusministeriä luomaan tuntiperusteisesta varhaiskasvatuksen maksumallista kansallisen ratkaisun, jossa hyödynnetään jo nyt toimiviksi havaittuja kuntatason käytäntöjä ja digitaalisia ratkaisuja.
Työ- ja perhe-elämä ovat sovitettavissa yhteen, mutta se vaatii yhteiskunnalta panostuksia.
Niihin olemme valmiita.
