Kunnolla tehty perhevapaauudistus on keskustan tavoite

Joulussa parasta on kiireetön yhdessäolo lähimpien kanssa.

Lapset odottavat joulupukkia ja lahjoja, mutta useimpien vanhempien eniten odottamat lahjat ovat vaiennettu herätyskello, kiireettömästi yhdessä valmistetut jouluherkut, ja paketteja avaavan lapsen loistavat kasvot. Joulu on monelle vuoden tärkein mahdollisuus keskittyä siihen, mikä itselle on rakkainta.

Yhteisistä hetkistä ja yhdessäolosta, yhteydestä, on kysymys myös viime aikoina paljon puhuttaneissa perhevapaissa.

Vanhempien ja lasten välinen yhteys muodostetaan elämän ensimmäisinä kuukausina ja vuosina. Yhteinen aika vauvan kanssa on työn ja tekemisen lisäksi täynnä kasvun ihmettä, rakkautta ja kiintymystä.

Elämän alku on jatkuvia ekoja kertoja, ensimmäisiä sanoja ja ensimmäisiä askelia. Näinä ohikiitävinä hetkinä luodaan vanhemman ja lapsen välinen side, joka kestää läpi elämän.

Vanhempien aito mahdollisuus keskittyä tämän siteen rakentamiseen ja osallistua pienen lapsen kasvattamiseen on meille suomalaisille tärkeä asia.

Tätä varten Suomessa on rakennettu perhevapaiden malli, jonka tehtävä on luoda taloudelliset edellytykset ja lainsäädännölliset oikeudet vanhemmille olla läsnä elämän alkutaipaleella.

Järjestelmä sai alkunsa jo sata vuotta sitten, kun teollisuuden palveluksessa olleille naisille säädettiin neljän viikon synnytysloma. Perhevapaat ovat ajan saatossa kehittynyt nykyiseen muotoonsa isyysvapaineen ja kotihoidontukineen.

Politiikot ja työmarkkinoiden osapuolet ovat tehneet viisaita ratkaisuja perheiden parhaaksi – tosin aika sirpalaisella tavalla siten, että nähtävillämme on kuin kovin koristeltu, sinänsä kaunis joulukuusi, mutta jonka kokonaisuus vähän ontuu.

Järjestelmä ei siis ole valmis. Perheet ja perheiden tarpeet ovat moninaisia, työelämä muuttuu, samaten elää käsitys esimerkiksi isän roolista perheen arjessa.

Aika ei ole pysähtynyt, eikä myöskään perhevapaiden kehitys. Niin perheiden kuin yhteiskunnankin tarpeet velvoittavat meitä ajatustyöhön parempien ratkaisujen luomiseksi.

En haluaisi mieltää aiheesta keskustelua huutokaupaksi, kuten ulkoministeri Timo Soini taisi sitä nimittää.

Me keskustalaiset olemme rakentaneet omat ehdotuksemme perhevapaiden kehittämiseksi.

Lähtökohtana on luoda vanhemmille parempi mahdollisuus olla läsnä pienen lapsen arjessa. Esitämme joustavaa ratkaisua, jossa perheille annetaan monipuolisemmat mahdollisuudet vapaiden käyttämiseen.

Haluamme edistää myös isien vahvaa roolia lapsen arjessa. Taloudellisia esteitä isän perhevapaille pitää helpottaa. Isien osuutta tulosidonnaisista vapaista on pidennettävä nykyisestä.

Myös vanhempien vapaasti jaettavissa olevaa osuutta tulojen perusteella määräytyvistä vapaista on syytä kasvattaa. Tulosidonnaisten vapaiden pidetessä esittämällämme tavalla etenevät sekä perheiden mahdollisuudet että tasa-arvo.

Perhevapaiden ehtoihin tarvitaan lisää joustavuutta. Haluamme, että vanhemmat voisivat halutessaan käyttää vapaita myös yhdessä nykyistä pidempään, ja että perhevapaita voisi pitää myös myöhemmässä vaiheessa lapsuutta, aina kouluikään saakka.

Ennen kaikkea joustavuutta tarvitaan työelämässä. Päänvaivaa monelle vanhemmalle tuottaa on-off -kulttuuri, jossa pitää tehdä valinta ”kokonaan töissä” tai ”kokonaan kotona” -vaihtoehdoista.

Tämä ehdottomuuden kulttuuri on muutettava. Ruotsin esimerkki osoittaa, että vanhempien aito mahdollisuus osa-aikatyöhön on mahdollisuus, johon Suomenkin kannattaa tarttua. Työelämää on reippaasti uudistettava niin, että perhevapailta on luontevaa palata töihin osa-aikatyön kautta.

Tämä mahdollistaisi vanhemmuuden yhdistämisen toimeentulon ja ammattitaidon ylläpitämiseen. Perheystävällisempi työelämä on sekä perheidemme että tasa-arvon kannalta paras kehityssuunta.

En haluaisi mieltää aiheesta keskustelua huutokaupaksi, kuten ulkoministeri Timo Soini taisi sitä nimittää.

Olen iloinen siitä, että muissakin puolueissa valmistellaan omia linjauksia perhevapaisiin.

Perhepolitiikasta ja perhevapaista onkin korkea aika käydä laajaa arvokeskustelua. Nyt on syytä alkaa valmistelemaan ratkaisuja yli hallitus-oppositio -rajojen. Sillä saavutetaan pitkäjänteisimmät tulokset.

Mukaan on otettava myös työmarkkinaosapuolet: Harva uudistusta kiirehtivä tuntuu muistavan, että jatkossakin 97% tulosidonnaisista perhevapaista rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden kirstuista.

Haluan, että asiasta käynnistetään huolellinen valmistelu jo tämän vaalikauden aikana. Ratkaisuja ei pidä kuitenkaan hoputtaa liiaksi.

Perhevapaissa on kyse jokaisesta suomalaisesta perheestä  – ja miljardisummasta yhteisten eurojen osalta. Viime aikojen julkinen keskustelukin on muistuttanut meitä siitä, että tällä vaalikaudella virkakoneistoillamme on poikkeuksellinen määrä merkittäviä uudistuksia valmistelussa.

Nyt työn alla on myös lapsi- ja perhepalvelujen tärkeä uudistustyö, joka onnistuessaan siirtää perheiden auttamisen painopistettä vahvemmin ennaltaehkäisevään suuntaan, auttaa vaikeuksissa olevien vanhempien jaksamista ja vähentää lasten pahoinvointia. Aloitettu maakuntapohjainen uudistustyö on hoidettava nyt huolella maaliin.

Perhevapaauudistus on otettava vakavasti ja tehtävä kunnolla, yhdessä. Poliittisten pisteidenkeruun sijaan tarvitaan huolella rakennettu uudistus, joka kestää kriittisenkin tarkastelun. Kunnolla tehtyyn perhevapaauudistukseen keskusta on täysin valmis.