Vanhan mallin jakopolitiikkaa
EU-komissio on antanut esityksen 750 miljardin euron elvytysrahastosta. Komission ehdotus muuttaa pysyvästi EU:n luonteen ja on monilta osin vastoin EU:n perussopimuksia.
Koronakriisi on koskettanut euroalueen talouksia melko tasaisesti. Se mikä erottaa on maiden lähtötilanne.
EU:n ottama ja jäsenvaltioiden yhdessä vastaama 750 miljardin velka mahdollistaa tulonsiirrot syvästi velkaantuneille EU:n jäsenmaille. Epäselvää on, miten avustukset saavat markkinat käyntiin.
On suuri vaara, että avustukset käytetään jo valmiiksi velkaantuneiden maiden huonokuntoisten rakenteiden ylläpitoon ja budjetin paikkaamiseen.
Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire ilmoittikin jo, että Ranska aikoo käyttää avustusta uudistaakseen terveydenhuoltojärjestelmäänsä. Italiassa on jo riitaa avustusten käytöstä. Populistipuolue haluaa alentaa veroja ja hallitus suunnittelee lyhentävänsä velkaa.
Yksi tällainen isokin paketti on kuitenkin riittämätön. Sillä ei vahvasti velkaisia maita, esimerkiksi Italiaa, pelasteta. Vaikutus olisi lyhytaikainen.
Merkityksellisempää kuin paketin koko on se, mihin se johtaa tai mitä sillä tavoitellaan. Se on pitkä askel fiskaaliunioniin, tulonsiirtopolitiikkaan, yhteisiin velkoihin ja EU:n verotusoikeuteen.
EU:n perussopimuksen 310 artikla edellyttää tulojen ja menojen tasapainoa. Nyt komissio esittää, että se ottaa lainaa, jonka se jakaa avustuksina ja jäsenvaltiot takaavat. Lisäksi EU haluaa itselleen veronkanto-oikeuden, jolla se keräisi itselleen varoja.
EU:n 250 miljardin myöntämä lainakin on ongelmallinen. Maksuosuudet ovat epäselviä. Ainoa selkeä asia on 40 vuoden laina-aika. Ehdoista ei ole vielä esitystä. Mutta kun tuntee EU:n lähihistoriaa, voi varmuudella sanoa, että alkuperäiset ehdot tulevat muuttumaan monta kertaa.
Hallitus ja eduskunta ovat suurten ratkaisujen äärellä. Vastuut ovat Suomen kokoiselle taloudelle suuria ja epämääräisiä. Ne ovat aivan toista luokkaa kuin mitä jäsenyydestä päätettäessä pohdittiin.
On selvitettävä, mitä paketti tarkoittaa Suomen taloudelle nyt ja vuosien kuluttua. Vaarantavatko vastuut Suomen mahdollisuuden vastata omista velvollisuuksistaan ja miten suuri on toimivallan siirto unionille?
Elvytysrahaston yhteydessä on puhuttu paljon solidaarisuudesta ja muistutettu, että jokainen jäsenvaltio tarvitsee vuorollaan apua.
Komission ehdotus avaa aivan uusia polkuja. Se muuttaa EU:ta tulonsiirtounioniksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että EU ottaa yhteistä velkaa, jonka etelä käyttää ja pohjoinen maksaa. Kun piikki kerran avataan, sitä on mahdotonta sulkea.
Yhteinen velka voi tuoda hetken lohdutusta, mutta yhteiset velat saattavat tuoda mukanaan jatkuvat riidat.
Olen pettynyt komission esitykseen. Viimeistään koronakriisi osoitti, että Eurooppa on aivan liian riippuvainen Kiinasta ja Aasiasta. Nyt pitäisi uudistaa EU:n teollisuuspolitiikka. Euroopasta pitää tehdä riittävän omavarainen ja taata huoltovarmuus strategisesti tärkeillä alueilla. Tulonsiirroilla ei synny uutta.