Terrorismi ei kukistu pelkällä väkivallalla
Pariisin järkyttävät terroriteot koskettavat meitä kaikkia. Kyse on ihmisten tuvallisuudesta ja tuvallisuudentunteesta. Pariisi on kaukana mutta niin lähellä.
Valtion ydintehtävä, kansalaistensa turvaaminen, on haastettu. Ihmishenkiä uhataan suoraan, ilman ennakkovaroitusta ajasta tai paikasta. Euroopan maiden vahvuutta ja keskinäisen yhteistyön syvyyttä mitataan rajulla tavalla.
EU on viimeiset 25 vuotta purkanut aitoja mantereen sisältä. Tämä on rauhallisina aikoina ollut valtava piristysruiske mantereemme yhteistyölle sekä taloudelle ja henkinen helpotus ahdistavien kylmän sodan vuosien jälkeen. Nyt rajoja tullaan pystyttämään uudelleen.
Terroristiryhmä ISIS on muutamassa vuodessa voimakkaasti laajentunut konfliktialueilla. Se on tappavan tehokas sekoitus uskonnollista fanatismia, nettiajan markkinointiosaamista, raakaa väkivaltaa ja tiukkaa kuria.
Järjestön rekrytoimat ihmiset ovat hankkineet taistelukokemusta konfliktialueilla. Nyt heitä on palannut Eurooppaan. Avoimet ja demokraattiset yhteiskunnat eivät voi seurata jokaista potentiaalista terroristia, vaikka haluaisivatkin. Resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä.
Varautuminen on kallista. Jokainen poliisi, sotilas ja vartija, jonka terroriuhka tuo kaduille, maksaa aikana, jolloin julkiselle rahalle olisi valtavan monta muuta käyttökohdetta.
Suurempi huoli on kuitenkin, miten jaksamme tilannetta henkisesti. Pelossa ei voi jatkuvasti elää. Se kuluttaa ja kaivertaa sisältä. Pelolle ei saa antaa periksi. Muuten terroristit ovat jo voittaneet.
Terroriin vastaaminen muuten kuin väkivallalla on hidasta. Se on kuitenkin ainoa kestävä tie.
Konfliktialueet on saatava rauhoitettua ja ihmisille on luotava normaalin elämisen edellytykset. Terroria ei ole ilman koettua vääryyttä, olipa tuo vääryyden kokemus aito tai harhainen.
EU ei voi ratkaista Syyrian tai Irakin konflikteja. Siihen tarvitaan kaikkia maita. Voimavaroja on suunnattava diplomatiaan ja sovitteluun. Yhteistyötä tarvitaan juuri nyt enemmän kuin koskaan.