Suomen pidettävä puolensa budjettiväännössä

EU:n tuleva monivuotinen budjetti on parhaillaan Brysselin asialistan kärjessä.

Nykyinen rahoituskehyskausi päättyy vuonna 2020 ja komissio on luvannut antaa esityksen seuraavasta jaksosta toukokuussa.

Rahoituskehyksissä päätetään, mihin ja miten paljon EU voi käyttää rahaa tulevina vuosina. Kehykset on lyötävä lukkoon vähintään viideksi vuodeksi.

Juuri nyt pitkän aikavälin rahoituskehyksistä päättäminen tuntuu haastavalta, kun tuskin kenellekään on selvää, millaiseksi EU muodostuu tulevien vuosien aikana.

Budjetin suurin nettomaksajamaa Iso-Britannia on lähdössä, mutta samaan aikaan on epäselvää, millainen on sen suhde unioniin jatkossa.

Brittien lähtö lyönee budjettiin ammottavan loven, josta tehdyt arviot vaihtelevat 8–12 miljardin euron välillä vuosittain. Toisaalta budjettivajeen uhatessa EU:lle sovitellaan uusia tehtäviä, joiden hoitamisesta ei selvitä ilman rahoitusta.

Budjetin suhteessa jäsenmaat voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: nettomaksajiin ja nettosaajiin. Suomi kuuluu tässä jaottelussa nettomaksajien ryhmään. Maksamme vuosittain EU:n budjettiin enemmän kuin saamme takaisin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomelle olisi EU:sta vain haittaa. Kaikkia EU:n hyötyjä ei voida mitata suoraan budjettiluvuin.

Yritykset hyötyvät muun muassa kaupasta EU:n sisämarkkinoilla ja EU:n kauppakumppanien kanssa. Jokainen meistä voi matkustaa, opiskella ja työskennellä vapaasti missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa.

Suomen lähtökohta neuvotteluihin onkin ollut se, että nettomaksuosuutemme pysyy kohtuullisena. Suomi ei kuulu nettomaksajien tiukimpaan leiriin, kuten esimerkiksi naapurimme Ruotsi, joka ei ole valmis maksamaan lisää.

Hallituksen linjausta on kyseenalaistettu ja pidetty epäselvänä – itsekkäänäkin. Mielestäni linjaus on luonnollinen lähtökohta tuleviin neuvotteluihin. Suomen on pidettävä puolensa, ja olisi naiivia ajatella, että myös muut nettomaksajat eivät tekisi niin omalta osaltaan.

EU perustuu synergialle. EU:n rahankäyttö pitää ohjata aloille, joissa voimme olla yhdessä enemmän. EU:n budjetissa käytetyn euron on oltava tehokkaampi kuin jäsenmaiden samaan tarkoitukseen käyttämät eurot.