Milloin on oikea aika korjata palkkaerot?

Kirjoitan asiasta, josta vallitsee laaja yksimielisyys. Kyse on palkkatasa-arvosta. Miehille ja naisille pitää maksaa samaa palkkaa samasta tai samanarvoisesta työstä.

Yksinkertainen ja selvä asia. Teoriassa mutta ei käytännössä.

En ole havainnut, että palkkojen tasa-arvoa kukaan järkevä ihminen julkisesti vastustaa. Mutta silti meillä Suomessa naisvaltaisten alojen palkat ovat alhaisemmat kuin miesvaltaisten alojen palkat.

Palkkaneuvottelut alkavat, joten poliitikkojen olisi hyvä olla hiljaa. Minä en ole enää poliitikko, joten voin siis harjoittaa vapaata pohdintaa ja ääneen ajattelua.

Paras aika puhua palkoista on palkkaneuvottelujen alla. Mutta juuri nyt tilanne on erityisen vaikea: kunnilla tekee tiukkaa taloudessa ja valtio velkaantuu. Nyt ei pidä yhteistä venettä keikuttaa, sanotaan.

Milloin sitten on oikea aika korjata naisvaltaisten alojen palkkoja ja panna asia järjestykseen? Olen seurannut asioita vuosikausia. Johtopäätökseni on, ettei oikeaa aikaa tule koskaan.

Helsingin kaupunki korotti juuri lääkärien palkkoja tuhannella eurolla kuukaudessa. Muu hoitohenkilökunta sai tyytyä muutamaan kymppiin. Ihmettelen, ettei asiasta noussut juuri minkäänlaista keskustelua.

Helsingissä yhdellä päätöksellä palkkaerot kasvoivat tavalla, jota en muista ennen tapahtuneen. Päätöstä ei tehnyt yksityinen sektori, vaan palkkaerojen kasvun siunasivat Helsingissä vallassa olevat puolueet. Nekin puolueet, jotka kauniisti puhuvat pienipalkkaisten puolesta.

Palkka-asioissa yleensä ärhäkkäät ay-tahot suuntasivat katseensa tuleviin palkkaneuvotteluihin ja olivat hiljaa.

Kauniit periaatteet olisi muutettava käytännön teoiksi.

Kun parasta hetkeä palkkaerojen korjaamiseen ei ole, on valittava toiseksi paras. Se on juuri nyt.

Tasa-arvoisen palkkauksen vaatimus on kirjattu Suomen perustuslakiin. Siellä on vahva pohja sille vaatimukselle, että naisen euro olisi sama kuin miehen euro. Kauniit periaatteet olisi muutettava käytännön teoiksi.