Sotekapina kumpuaa valtapolitiikasta
Sote-maakuntauudistus on koko Suomen kannalta välttämätön.
Mikään malli ei ole täydellinen, mutta asiantuntijoiden enemmistönkin mielestä nyt pitää päästä eteenpäin. Jos korjattavia yksityiskohtia ilmenee, ne voidaan tehdä myöhemmin.
Sote-peruspalveluiden vahvistaminen, sote-rahoituksen uudistaminen ja yhteensopivien sote-tietojärjestelmien luominen ovat olleet tähän saakka mahdottomia toteuttaa, koska kuntapohjainen sote-rakenteemme on ollut liian hajanainen.
Kaikki puolueet tietävät, että sote on irrotettava kuntapohjasta ja saatava laajemmille hartioille. Samoin on todennut eduskunnan perustuslakivaliokunta lausunnoissaan.
Kaupungit eivät joudu leikkaamaan palveluistaan tämän uudistuksen vuoksi. Kun sote-tehtävät siirretään kunnilta maakunnille, niin vastaavasti kuntapohjasta irrotetaan sote-tehtävien suuruinen rahoitus. Tehdyt laskelmat ovat suuntaa-antavia. Lopullisesti maakuntien rahoitus määräytyy vuosien 2018 ja 2019 toteuman keskiarvona.
Nyt pitää katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, ei vain ensimmäisiä vuosia. Uudistuksen tavoitteena on nimenomaan turvata asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä hillitä sote-kustannusten nousupainetta.
Parhaiten niitä torjutaan huolellisella valmistelulla, joissa ovat mukana myös sote-työntekijät. Suurimmassa osassa Suomea sote-maakuntauudistuksen valmistelu on onneksi hyvässä vauhdissa. Kehottaisin myös Uuttamaata käärimään hihat sen sijaan, että se aktiivisesti pyrkii kaatamaan välttämättömän uudistuksen.
Haluan, että jokainen saa laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.
Aila Paloniemi
Uudistuksen toteuttamatta jättäminen olisi suuri uhka. Silloin vuorenvarmasti palvelut jatkaisivat rapautumistaan, kansalaiset eriarvoistuisivat ja kustannusten nousu kasvaisi yhä kiihtyvällä tahdilla. Siksi myös uudistuksen kaatajien pitäisi kantaa vastuuta puheistaan.
Haluan, että jokainen saa laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Eivät vain he, joilla on käytössä työterveydenhuollon palvelut tai varaa ottaa sairausvakuutus tai hoidattaa itseään omalla rahalla.
Historia on osoittanut, että uudistaminen varsinkin pääkaupunkiseudulla on ollut aina erittäin vaikeaa. Ei voi olla niin, ettei Suomen väkirikkainta ja voimakkaimmin kasvavaa maakuntaa metropolialueineen tarvitsisi uudistaa millään tavalla. Jotka tällaista väittävät, sortuvat vastuuttomiin puheisiin.
Pääkaupunkiseudulla uudistuksia on yritetty aiemminkin, ja aina tuloksetta. Miksi? Todellinen ongelma on valtapoliittinen, siis pienen valtaeliitin aiheuttama kuohunta.
Pääkaupunkiseudulla kuntapohjaiset uudistamisyritykset ovat aina kaatuneet pelkoon Helsingin ylivallasta. Nyt sote-maakuntauudistuksen vastustamisessa kaupunkien ylin johto on löytänyt yhteisen sävelen, koska heillä on huoli oman päätösvallan vähenemisestä sekä omista valta-asemista virkanimitysten ja kansanvallan ulottumissa olevien ns. hallintohimmeleiden vähetessä.
Sote-maakuntauudistuksen seurauksena sosiaali- ja terveydenhuollon apulaispormestarin ja apulaiskaupunginjohtajan vakanssit kävisivät tarpeettomiksi ja ne luultavasti lakkautettaisiin.
Käynnissä olevassa sote-maakuntauudistuksessa Helsingin seudun kaupungeille on tarjottu lukemattomia kertoja mahdollisuus esittää yhteinen ja konkreettinen erillisratkaisu. Keskinäisen riitelyn takia ne eivät ole kyenneet sellaiseen. On syntynyt vain juhlallinen julkilausuma, jossa sen kuuluisan ”jonkun muun” pitäisi keksiä ratkaisu.
Kaikessa tässä kuohunnassa asukkaat ovat joutuneet valtapolitiikan pelinappuloiksi. Tämä näkyy pääkaupunkiseudulla muun muassa lääkäri- ja hoitojonoina, erittäin kalliina asumiskustannuksina ja liikenteen ongelmia.
Tammikuussa julkistetussa metropoliraportissa pääkaupunkiseudun vakavimpana ongelmana nähtiin yhteistyökyvyttömyys. Maakuntauudistus tarjoaisi tähän ratkaisun. Sote-maakuntauudistus pitäisi nähdä kansanvaltaisena Uudenmaan maakunnan kokoisia asioita hoitavana yhteistyöfoorumina, jossa toivottavasti päästään eroon nurkkakuntaisuudesta.