Koulukiusaamiseen on puututtava nyt

Koulukiusaamisesta ja sen kitkemisestä on virinnyt jälleen julkinen keskustelu.

Koulukiusaamisen järjestelmällinen ehkäisy ja uhrien jälkihoito pitää ottaa vihdoin vakavasti kaikissa oppilaitoksissa ja myös päättäjien on nähtävä kiusaamisen elinikäiset seuraukset. Kiusaamisen ehkäisemiseen on jo olemassa toimivia malleja.

Keski-Suomen ELY-keskuksen erikoissuunnittelijan, Päivi Hamaruksen mukaan kouluista puuttuu kokonaisvaltainen näkemys kiusaamiseen puuttumisesta.

Aiheesta väitellyt Hamarus esittääkin kouluihin prosessikuvausta, josta näkyy, kuka käsittelee kiusaamista, miten sitä seurataan ja jos kiusaaminen ei lopu, mitä siitä seuraa. Se kuuluu oppilaan oikeusturvaan.  Jo pelkkä tieto voi ennaltaehkäistä kiusaamista.

Kiusaaminen voi monen lapsen ja nuoren kohdalla jatkua vuosia, jopa vuosikymmenen.

Toisen asteen opintojen keskeytymisen taustalta löytyy hyvin usein peruskoulussa koettu kiusaaminen. Oireilu näkyy esimerkiksi ahdistus- ja masennusoireina, kykenemättömyytenä, jännitystiloina ja paniikkihäiriöinä.

Valtaosa nuorisopsykiatrian asiakkaista on koulukiusattuja. Pitkään jatkunut kiusaaminen traumatisoi.

Aivotutkimusten perusteella tiedetään, että voimakas sosiaalinen ahdistus jättää aivoihin yhtä pysyvän jäljen kuin kiduttaminen ja fyysinen kipu. Ei siis ihme, että kiusaaminen myös syrjäyttää nuoria yhteiskunnasta.

Voimakas sosiaalinen ahdistus jättää aivoihin yhtä pysyvän jäljen kuin kiduttaminen.

Kiusattujen määrä on kouluterveyskyselyjen mukaan pysynyt koko 2000 luvun suunnilleen samana. Oppilaista jopa 68 prosenttia koki, etteivät aikuiset puutu riittävästi kiusaamiseen.

Lainsäädännössämme ei tästä huolimatta ole konkreettisesti määritelty, mitä koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen oppimisympäristön takaamiseksi eikä velvoittavaa säädöstä valvoa, että kiusaaminen myös loppuu.   

On erikoista, että yksittäisiin onnettomuuksiin joutuneet pääsevät Suomessa välittömästi jälkihoitoon mutta jopa kymmenen vuotta kiusaamisesta kärsineelle ei ole toistaiseksi ollut jälkihoidon mallia.

Päivi Hamarus on nyt kehittänyt yhteistyökumppaniensa kanssa teoreettisen pohjan jälkihoidon mallille.

Jälkihoito auttaa kiusattua pääsemään kokemansa yli ilman että sen jättämät traumat vaikuttavat ammatinvalintaan, opintoihin, sosiaalisiin suhteisiin ja itsetuntoon.

Mallia on kokeiltu Lahden Valopilkku -projektissa ja yhteistyöhön on tulossa myös Tampereen nuorisopsykiatrian yksikkö.

Keski-Suomessa on koulutettu yhteisöjä sosiaalisen hyvinvoinnin johtamisen Vaakamalliin®.

Siinä koko koulun henkilöstö käsittelee kiusaamiseen liittyvät menettelytavat, sopii niistä ja sitoutuu niihin. Kun pelisäännöt on sovittu, rakennetaan yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyvinvointia koko yhteisössä.

Vaakamallissa kuvataan nuorten selviytymiskeinoja myönteisellä tavalla. Niitä ovat tavoitteellisuus, luottamus, sitoutuminen, omien vahvuuksien löytäminen, asema ryhmässä, ystävyyssuhteet sekä kodin ja koulun yhteistyö.

Mallista on saatu erittäin hyvät kokemukset. Myös erilaisten tunteiden käsitteleminen ja niiden purkaminen on välttämätöntä.

Diakonissalaitoksen Vamos -palveluissa kohdattuja nuoria yhdistävät koulukiusaaminen, erilaiset oppimisvaikeudet ja alhainen luottamus muita ihmisiä kohtaan.

Vamoksessa nuoret kohdataan ihmisinä, ei ongelmana. Nuoret kokevat, että työntekijät ovat perinteisiä ammattilaisia lähempänä heitä ja välittävät aidosti.

Tulokset rohkaisevat; nuoret alkavat taas uskoa parempaan tulevaisuuteen ja myös tehdä töitä sen toteutumiseksi.