Kaikki eivät pärjää luku- ja kirjoitustaidoissa
Suomessa on enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin muissa pohjoismaissa.
Elokuussa vuosi sitten julkaistujen Eurostatin tilastojen mukaan 20–24-vuotiaista suomalaisista nuorista liki 16 prosenttia on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Kaksi kolmannesta syrjäytyneestä on 15–29-vuotiaita.
Pahimmat riskit syrjäytymiselle ovat kytköksissä koulutuksen puutteeseen, asunnottomuuteen ja maahanmuuttajataustaan.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus -hokema on edelleen totisinta totta.
Panostukset nuorten ja opiskelijoiden elämänhallintaan, hyvinvointiin ja oppimiseen ovat tärkeitä heidän tulevaisuutensa ja työkykynsä sekä myös yhteiskunnan kannalta.
Yhteiskunta monimuotoistuu, koulutusjärjestelmä ja työelämä muuttuvat yhä nopeammin ja yhä vaativammiksi. Se haastaa meidät kaikki, erityisesti heikoilla valmiuksilla paikkaansa yhteiskunnassa etsivät nuoret ja nuoret aikuiset.
Avainasemassa syrjäytymisen ehkäisyssä ovat kasvuolot.
Perheiden merkitys sosiaalisen tuen sekä asiallisen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen luojina on äärimmäisen tärkeä.
Jokainen nuori haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Varhaiskasvatuksen ja koulun merkitys osallisuuden ja oppimisen mahdollistajana korostuu entisestään.
Siihen tarvitaan riittävät moniammatilliset resurssit mutta myös uutta osaamista ja tuoreita työkaluja tämän päivän ja tulevaisuuden haasteiden taklaamiseksi.
On hankalaa selvitä arjesta ja opiskelusta, jos luku- ja kirjoitustaito on heikko.
Vaikka suomalaiset pärjäävätkin kansainvälisissä lukutaidon vertailuissa hyvin, meillä on kasvava joukko kansalaisia, joiden luku- ja kirjoitustaito on huolestuttavasti heikentynyt. Tämä näkyy sekä 15-vuotiaiden nuorten että 16-24-vuotiaiden kohdalla.
Ero tyttöjen ja poikien välillä on kasvanut toisin kuin muissa Pisa-tutkimusmaissa.
Aikuisväestössä 55-65-vuotiaiden taidot ovat selvästi huonommat kuin muilla työikäisillä. Lisäksi osa näihin nuorten ja aikuisten ryhmiin kuuluvista pystyy lukemaan vain lyhyitä selkeitä tekstejä.
Lukutaidon ohjaus pitäisi ottaa pysyväksi työtavaksi neuvolasta lähtien.
Aila Paloniemi
Ei liene yllätys, että kuten muukin koulutustaso ”periytyy”, myös luku- ja kirjoitustaidon kehittyminen eriarvoistuu kotitaustan perusteella. Läheskään kaikissa kodeissa ei ole valmiutta tukea lasten lukutaitoa.
Lapsen kielellinen kehitys alkaa jo varhaisesta vuorovaikutuksesta, siksi nyt on korkea aika lisätä kaikkien vanhempien ymmärrystä lukutaidon merkityksestä.
Lukutaidon ohjaus tulisi ottaa pysyväksi työtavaksi koko palvelujärjestelmässä neuvolasta lähtien. Suren sitä, että yhä harvemmille lapsille luetaan satuja ja tarinoita eivätkä kirjat kuulu enää itsestään selvästi kotien varustukseen.
Syyt heikkoon luku- ja kirjoitustaitoon ovat moninaiset. Osalla on synnynnäisiä lukemisvaikeuksia, jotka kotien ja opettajien tuesta huolimatta heikentävät taitojen kehittämistä.
Osa suomalaisista on käynyt vain lyhyen pätkän koulua ennen peruskoulu-uudistusta ja siirtynyt sitten työhön, jossa lukutaito ei ole ollut tärkein vaatimus.
Luku- ja kirjoitustaito voi heikentyä myös sairauksien tai onnettomuuksien seurauksena.
Maahanmuuttajilla, koulutetuillakin, on usein vaikeuksia suomen kielen lukemisessa. Määriteltyä tukea tulisi ohjata heille taitojen perusteella. Maahanmuuttajalasten koteihin tulisi viedä tietoa lukutaidon merkityksestä.
Kirjastojen työ lukuharrastuksen ja lukutaidon edistämisessä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien parissa on äärettömän tärkeää.
Lukutaito-ongelmiin on haettu muitakin uusia työtapoja. Esimerkiksi UPM:n tukemassa ja Lukukeskuksen toteuttamassa Sanat haltuun -hankkeessa järjestetään sata lukutaitotyöpajaa ammattikouluissa teknisten alojen opiskelijoille ympäri Suomea.
Äidinkielen opetusta tuetaan myös laajemmin toisella asteella. Hankkeessa kehitetään toimintamalleja erityisesti ammattikouluissa opiskelevien lukutaidon petraamiseksi.
Eräät asiantuntijat ovat kiteyttäneet lukutaidon oppimisen merkityksen hienosti: –Ei riitä, että meillä on Liikkuva koulu, tarvitsemme ehdottomasti myös Lukevan koulun!
