Suomen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena
Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes 17 vuoden aikavälillä, kertovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) susikannan suotuisaa suojelutasoa selvittävän hankkeen alustavat tulokset.
Alustavien geneettisten analyysien perusteella Suomen susikannan tulisi olla vähintään 500 yksilöä, jotta kanta pysyisi elinvoimaisena ja välttyisi sukusiitoksen negatiivisilta vaikutuksilta.
Aiemmin tänä vuonna Luke arvioi, että Suomessa oli maaliskuussa 279–321 sutta.
Huolimatta yhteydestä Venäjän susikantaan Suomen susien perinnöllinen monimuotoisuus on väliraportin mukaan pienentynyt viime vuosina. Taustalla on susikannan painopisteen siirtyminen Länsi-Suomeen.
Raportin kirjoittajien mukaan esimerkiksi Lounais-Suomessa geneettinen monimuotoisuus on vähäisempää kuin Itä-Suomessa. Susien tulomuutto Venäjältä ei riitä kumoamaan pienessä populaatiossa tapahtuvaa perinnöllisen muuntelun menetystä.
Kuitenkin geneettisen monimuotoisuuden taso on tällä hetkellä edelleen hyvä, vaikka väliraportin mukaan muuntelun määrä notkahti viimeisimmän kannanhoidollisen metsästyksen seurauksena.
Luonnonvarakeskuksen kaksivuotisessa hankkeessa selvitetään, kuinka paljon Suomessa pitäisi olla susia, jotta lajin suojelutaso olisi suotuisa. Vastaus ei ole vielä selvillä.
Lopulliset tulokset on tarkoitus julkaista vuoden päästä. Hankkeessa on mukana myös ulkomaalaisia tutkijoita.
Maa- ja metsätalousministeriö käyttää hankkeen tuloksia susikannan hoidon suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Lajin suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Sille pitää olla myös riittävästi soveltuvia elinympäristöjä. Suotuisa suojelutaso on määritelty Suomen luonnonsuojelulaissa ja metsästyslaissa. Määritelmä perustuu Euroopan Unionin luontodirektiiviin.
Tällä hetkellä Suomen susikannan arvioidaan olevan suurin 120 vuoteen.
Raportin mukaan susikannan koon on arvioitu olleen 1860-luvulla noin 1000 yksilöä. 1800-luvun lopulla kanta romahti muutaman kymmenen suden tasolle.
Seuraavan kerran Suomeen muodostui pysyvä susipopulaatio vasta 1900-luvun lopulla. Suden paluun aikana sudet elivät nimenomaan Itä-Suomessa.
1990-luvun jälkeen susikannan painopiste on siirtynyt Länsi-Suomeen. Väliraportin mukaan susikanta oli ensimmäistä kertaa yhtä suuri sekä itäisellä että läntisellä kannanhoitoalueella vuonna 2017.
Suomessa susi on tiukasti suojeltu, mutta poronhoitoalueella se kuuluu alempaan suojeluluokkaan, jolloin suojelusta voidaan poiketa tietyin kriteerein.