Iowa-luokan taistelulaivat palauttivat USA:n laivastomahdin – Ronald Reagan yllätti Neuvostoliiton menneen maailman jättiläisillä
Toinen maailmansota päättyi 2. syyskuuta 1945 kuuluisaan seremoniaan Tokionlahdella.
Amerikkalaisen taistelulaivan USS Missourin kannella kohtasivat murtunut Japanin keisarikunta ja sodan voittajien liittokunta, edustajinaan kenraali Douglas MacArthur ja Japanin keisarin edustajana ulkoministeri Mamoru Shigemitsu valtuuskuntineen.
Aluksen valinta antautumispaikaksi ei ollut sattumaa. Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman oli kotoisin Missourista, ja hänen tyttärensä Margaret oli kastanut aluksen. Valinnallaan Truman kunnioitti kotiosavaltiotaan ja antoi symbolisen tunnustuksen laivastolle, joka oli kantanut päävastuun Tyynenmeren sodasta.
Toisen maailmansodan päättyessä tuskin aavistettiin, että Missourin ja muiden Iowa-luokan taistelulaivojen elinkaaresta tulisi kymmenien vuosien mittainen. Jo sodan lopulla taistelulaivat olivat menettäneet asemansa lentotukialuksille ja sukellusveneille merisodan valtiaina.
Korean sodan jälkeen Iowa-luokan taistelulaivat siirrettiin ”koipussiin” pahan päivän varalle. USS New Jersey teki tosin lyhyeksi jääneen sotaretken Vietnamiin 1968.
Sitten alkoi hiljaisuus, kunnes poliittiset suhdanteet muuttuivat.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vannoi virkavalansa tammikuussa 1981, maan laivasto oli kriisissä. Vietnamin sodan jälkeiset budjettileikkaukset ja Neuvostoliiton laivaston aggressiivinen laajentuminen olivat kallistaneet voimatasapainoa valtamerillä huolestuttavaan suuntaan.
Neuvostoliiton uutukaiset Kirov-luokan ydinkäyttöiset taisteluristeilijät oli ladattu täyteen moderneja ohjuksia. Reagan tarvitsi vastavoiman, joka ei ainoastaan pystynyt tuhoamaan vihollista, vaan joka myös näytti siltä, että se pystyisi siihen.
Ratkaisuksi löytyi erikoinen hanke: toisen maailmansodan veteraanien, valtavien Iowa-luokan taistelulaivojen, herättäminen unesta. Uuden lentotukialuksen rakentaminen kesti lähes vuosikymmenen, mutta reservissä makaavat Iowa-luokan alukset USS Iowa, USS New Jersey, USS Missouri ja USS Wisconsin voitiin aktivoida muutamassa vuodessa.
Alukset olivat ainoita taistelulaivoja, jotka oli suunniteltu tarpeeksi nopeiksi (yli 33 solmua) pysyäkseen modernien lentotukialusryhmien mukana. Reagan oli suuri symboliikan ystävä, ja valtavat 58 000 tonnin sota-alukset näyttivät satamaan lipuessaan myös muskelia, jollaista pienemmiltä sota-aluksilta ei löytynyt.
Oikeana kätenään hankkeessa Reaganilla oli hänen vanhan liiton sotaveteraani-puolustusministerinsä Caspar Weinberger, joka hoiti sille kongressin tuen.
Weinberger puolusti hanketta väsymättä vetoamalla siihen, että Iowa-luokan alukset olivat hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisia verrattuna uusiin sotalaivoihin. Weinberger uskoi, että jos Yhdysvallat käyttää sotilaallista voimaa, sen on tehtävä se niin massiivisella ylivoimalla, että voitto on varma.
Vanhat taistelulaivat uusimmalla sotilastekniikalla ryyditettyinä sopivat puolustusministerin filosofiaan ”musertavasta tulivoimasta” täydellisesti.
Reagan huomautti New Jerseyn käyttöönottoseremoniassa Long Beachissa joulukuussa 1982, että Neuvostoliiton sotilaallisen voiman kasvaessa kasvoi myös heidän halunsa ryhtyä sotilaallisiin seikkailuihin.
Reagan näki Neuvostoliiton luoneen voimakkaan valtamerilaivaston, jota ei voida perustella millään oikeutetulla puolustustarpeella, vaan joka oli rakennettu hyökkäystoimintaa varten, katkaisemaan vapaan maailman huoltolinjat ja tekemään länsiliittolaisten tukemisen meritse mahdottomaksi.
Reagan muistutti myös New Jerseyn komentajan Robert Pennistonin todenneen aluksen käytöstä poistamisen yhteydessä vuonna 1969, että mahtava alus ”lepäisi hyvin, mutta nukkuisi kevyesti, ja kuuntelisi kutsua, jos se uudelleen kuuluu, tarjoamaan tulivoimaa vapauden puolesta.” Näin Reaganin mukaan myös tapahtui.
Alusten 1980-luvulla toteutettu modernisointi ei ollut pelkkää pintaremonttia. Vanhat sotalaivat muutettiin hybrideiksi, joissa yhdistyi vanhan maailman kestävyys ja uuden maailman teknologia.
Alusten kansirakenteista poistettiin vanhentuneita ilmatorjuntatykkejä, joiden tilalle asennettiin Tomahawk-risteilyohjuksia, Harpoon-merimaaliohjuksia ja omasuojaksi tutkaohjattuja Phalanx-järjestelmiä gatling-tykkeineen.
Aluksen aseistuksen ytimenä säilytettiin edelleen kolme kolmoistornia, joiden 406 mm tykit pystyivät ampumaan 1 200 kilon painoisia ammuksia lähes 40 kilometrin päähän. Niillä olisi tarvittaessa tehty kantaman päähän tulleista neuvostoristeilijöistäkin muussia.
Massiivista tykistökranaattia ei voinut häiritä elektronisesti eikä sitä voinut ampua alas modernilla tekniikalla. Tykistökeskitys oli huomattavasti halvempi tapa tuhota rannikkokohteita kuin kalliit ohjukset.
Yksi Reaganin keskeisistä argumenteista alusten puolesta oli niiden kestävyys. Elektroniseen puolustukseen luottavat modernit alukset on valmistettu suhteellisen ohuista teräs- tai alumiinilevyistä. Iowa-luokan panssarivyö oli paksuimmillaan yli 30 senttimetriä karkaistua terästä.
Testit osoittivat, että useimmat kylmän sodan aikaiset merimaaliohjukset olisivat vain ”naarmuttaneet” taistelulaivan kylkeä, kun taas samat osumat olisivat upottaneet modernin sotalaivan välittömästi. Tämä teki Iowa-luokasta täydellisen aluksen korkean riskin operaatioihin, kuten rannikkotulitukseen Libanonissa tai Persianlahdella.
Alusten palauttaminen vaati myös inhimillistä pääomaa. 1980-luvun nuoret merisotilaat joutuivat opettelemaan uudelleen lähes kadonneita taitoja, kuten valtavien höyrykattiloiden hallintaa ja mekaanisten laskimien käyttöä tulenjohdossa. Aluksilla palveli lähes 1 600 miestä, ja ruokahuolto ja logistiikka olivat massiivisia operaatioita.
Iowa-luokan taistelulaivojen viimeinen suuri näyttö oli vuoden 1991 Persianlahden sota, jossa Missouri ja Wisconsin ampuivat historian ensimmäiset taistelukäytössä olleet Tomahawk-ohjukset ja tukivat maajoukkoja tykistötulella.
Alukset poistettiin lopullisesti käytöstä 1990-luvun alkupuolella kylmän sodan päätyttyä ja puolustusbudjettien pienentyessä.
Kaikki neljä alusta on säästetty romutukselta ja museoitu. Iowa on Los Angelesissa, New Jersey nimikko-osavaltionsa Camdenissa, Missouri Havaijin Pearl Harborissa ja Wisconsin Virginian Norfolkissa.