Perhemyönteinen Suomi kaikille?

Keskustan eduskuntaryhmä on esittänyt, että eduskunnassa pitäisi käydä ajankohtaiskeskustelua lapsi- ja perhemyönteisemmän Suomen rakentamisesta.

Keskustelunavaus on tervetullut, sillä Suomen syntyvyys laskee kuin lihaisan naudan häntä.

Yhtä joukkoa ei kuitenkaan usein perhe- ja lapsikeskusteluissa oteta kunnolla huomioon, ja tämä joukko on opiskelijat.

Korkeakouluopiskelijoita on Suomessa noin 300 000, ja merkittävä osa heistä on otollisessa lastensaanti-iässä.

Lasten saamiseen opintojen aikana ei kuitenkaan usein kannusteta, eikä sitä kyllä aktiivisesti mahdollistetakaan.

Opiskelijoiden toimeentulo on jo tällä hetkellä hyvin pieni. Jos elämistään ei halua rahoittaa lainarahalla vaan käy ennemmin töissä, ei perheen perustaminen ole välttämättä kovin realistista, vaikka halua olisikin.

Huoltajakorotus opintorahaan on hyvä ja kiitetty panostus opiskelijoiden toimeentuloon, mutta se ei yksinään riitä.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa on huomioitava opiskelijat, ja toimeentulon tulee olla sellainen, että myös opiskelujen ohessa perheen perustaminen on mahdollista.

Keskustelussa ei tule unohtaa myöskään perheellisiä, jotka mahdollisesti haluavat uudelleenkouluttautua.

Joustavat lastenhoitopalvelut sekä korkeakoulujen selkeät käytännöt esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden poissaoloihin ja opintojen suorittamiseen joustavasti ovat myös olennainen osa opiskelun ja perhe-elämän yhdistämistä.

Korkeakoulujenkin tulee olla lapsi- ja opiskelijamyönteisiä.

Osa opiskelijoista varmasti myös haluaisi saada lapsia, mutta se ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

Lapsettomuushoidot ovat kuitenkin kalliita, ja niitä ei pysty edes moni työssäkäyvä kustantamaan.

Sosiaaliturvan avulla useammat lapsia haluavat voisivat yrittää perheen perustaa. 

Jos tosissaan haluamme, että Suomesta tulee maailman lapsi- ja perheystävällisin maa, perheen perustamisen pitäisi olla mahdollista missä tahansa elämänvaiheessa – ei vain silloin, kun taskusta löytyy valmistuneen paperit tai paksu lompakko. 

Katriina Tikanmäki

Kirjoittaja on keskustaopiskelijoiden liittohallituksen jäsen