Työllisyyden aktiivimalli ja mistä siinä onkaan kyse

Vuoden alusta voimaan tullut työllisyyden aktiivimalli on syntynyt tarpeesta lyhentää työttömyysjaksoja ja lisätä työllisyyttä.

Mallin myötä halutaan kannustaa työtöntä aktiivisuuteen jo heti työttömyyden alkaessa

Keskustelu lain ympärillä on ollut värittynyttä ja opposition hallitsemaa.

Suurimman huomion on saanut tiukentuva velvoite aktiiviseen työnhakuun.

Nyt edellytetään, että työtön työnhakija on töissä 18 tuntia tai koulutuksessa tai muissa lukuisissa aktiivista työnhakuasennetta osoittavissa toimenpiteissä 5 päivää kolmen kuukauden aikana. Ellei tämä toteudu, leikkautuu työttömyysturvasta 4.65 prosenttia.

Jos seuraavan kolmen kuukauden aikana pystyy täyttämään lain edellyttämän työnhaun aktiivisuuden, palautuu tuki ennalleen. Ellei pysty, ei työttömyystuki kuitenkaan leikkaudu enempää.

Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt työttömyyden alkuvaiheen omavastuupäivien väheneminen.

Tähän saakka työttömyysetuutta on saanut vasta seitsemännen työttömyyspäivän jälkeen, kun nyt uuden lain myötä etuutta maksetaan jo viiden päivän jälkeen.

Lyhytkestoiseksi jäävässä työttömyydessä etuuden taso siis nousee nykyiseen verrattuna. Lisäksi parannetaan työttömien mahdollisuuksia omaehtoiseen kouluttautumiseen.

STTK:n ekonomisti Ralf Sundin laskelmien (Suomenmaa 20.12.) mukaan 70 prosenttia eli reilu enemmistä työttömistä voittaa näillä uudistuksilla.

Heikoimmassa tilanteessa olevia aktiivimalli ei koske. Muun muassa työkyvyttömyyseläkettä hakeneet tai osatyökyvyttömyyseläkettä, osakuntoutustukea tai vammaistukea saavat ovat mallin ulkopuolella.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olimme huolissamme siitä, että onko syrjäseuduilla mahdollisuus toteennäyttää aktiivisuuttaan samalla tavoin kuin kasvukeskuksissa.

Siksi laitoimme mietintöömme ponnen, jolla edellytämme hallituksen tiiviisti seuraavan tilannetta ja jos ongelmia ilmenee, on asiaan puututtava.

Keskustalaisen työllistämispolitiikan ydin ei kuitenkaan ole aktiivimalli, vaan uusien työpaikkojen luominen. Työpaikkojen määrä on noussut vuoden 2015 marraskuusta vuoden 2017 marraskuuhun 97 000:lla (HS 31.12.)

Työikäisistä työssä on jo 70,4 prosenttia, mikä on korkein työllisyysaste kymmeneen vuoteen. Työttömien määrä laskee nyt nopeasti – ja se on paras tulos onnistuneesta työllistämispolitiikasta.

Monella alalla, myös maakunnissa kärsitään osaavan työvoiman puutteesta. Haasteita työllisyyden ja työttömyyden ”kohtaannossa” siis piisaa.

Viime vuosien aikana Suomi ei ole voinut ylpeillä erityisen onnistuneesta työllisyyspolitiikan hoidosta.

Työtön on jäänyt kovin yksin ja ainoa yhteys työvoimatoimistoon on ollut työttömyysetuuden ehtona oleva työttömyyspäivien ilmoittaminen.

Siksi on viisautta kokeilla uusia keinoja samalla muistaen, että minkään ratkaisun ei tule olla lopullinen, vaan lakeja ja käytäntöjä on muutettava, jos tarvetta ilmenee.

Ajattelen, että ihminen on jo luonnostaan aktiivinen ja toimelias. Ihmiset haluavat elättää itsensä mieluummin omalla työllä kuin tuilla.

Yhteiskunnan tehtävä on kannustaa yksilöä omille siivilleen. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkon tehtävä on tukea tilanteissa, jolloin omat siivet eivät kannakaan.

Turvaverkon on kuitenkin oltava kuin trampoliini, jolta pystyy ponnistamaan ylös – omin voimin, tukiverkon antaessa voimaa.

Hannakaisa Heikkinen

kansanedustaja (kesk.), maatalousyrittäjä

Kiuruvesi