Valtio tekee omistajana paitsi voittoa myös politiikkaa
Valtion omistajaohjaus on ollut kerta toisensa jälkeen kohujen polttopisteenä.
Yleensä on ollut kyse siitä, että politiikka, kansalaisten oikeustaju ja yhtiöissä tehdyt päätökset ovat olleet jossakin määrin ristiriidassa.
Kestoaiheena mielipahaa ja kohua aiheuttaneissa ratkaisuissa on johdon palkitseminen. Usein vieläpä sellaisissa tilanteissa, joissa vaaditaan työntekijöiltä palkkamalttia ja venymistä.
Ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun, Hankenin, taloustieteen professori Tom Berglund kertoo, että valtion rooli osakeyhtiön omistajana on vaikea. Osakkeenomistajien, myös valtion ja sitä kautta veronmaksajien etu on, että yhtiö tuottaa mahdollisimman paljon voittoa.
– Kysymys on siitä, että palkkioita on joskus perusteltua nostaa, jotta kyvykkäät ihmiset eivät lähde muihin yrityksiin töihin, hän sanoo.
Toisaalta valtio tekee omistajana myös politiikkaa ja antaa poliittisen viestin omistajaohjauksen kautta. Jos muilta leikataan, miksi johtoa olisi syytä palkita.
– Koko asetelma on vaikea ja se, että valtio omistajana kontrolloi yrityksiä on haastavaa. Siinä mielessä uskon, että yhtiöiden kannalta valtion olisi syytä ottaa etäisyyttä kontrollointiin ja tehdä yrityksille selvät pelisäännöt, Berglund sanoo.
Omistajaohjausministerinä vuosina 2014–2015 toiminut Sirpa Paatero (sd.) on sitä mieltä, että johtoa voidaan palkita kohtuuden rajoissa siten, että oikeustaju ja yrityksen menestyminen ovat yhteensovitettavissa.
Hänen mukaansa kohtuullinen raja on valtionyhtiöiden kohdalla tiukempi, sillä kyse on veronmaksajien rahoista.
– Yhtiöihin liittyy veronmaksajilla monia muitakin kuin taloudellisia intressejä. Esimerkiksi Postin osalta kansalaisia kiinnostaa postipalvelun toimivuus ja Finnairissa se, että se palvelee kansalaisia lentoliikenteessä.
Koska omistuksia on paljon, tiedon kulku vaatii Paateron mukaan ministeriltä ja ministerin alaisilta paljon työtä. Esimerkiksi nyt Finnairin tapauksessa tieto ei ole kulkenut omistajaohjausyksiköstä ministerille asti.
– Aikaisemmin valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa on säännöllisemmin ollut mukana valtion edustaja. Sellainen olisi hänen mukaansa hyvä olla esimerkiksi sellaisissa yhtiöissä, jotka ovat strategisesti merkittäviä esimerkiksi huoltovarmuudelle.
– Valtion on oltava kiinnostunut omistajana omistavansa yhtiön asioista, Paatero sanoo.