Eutanasian tielle ei pidä erehtyä askeltakaan
Elämän kunnioitus on länsimaisen yhteiskunnan perusarvo, minkä perusta on kristillisessä uskonnossa kirkkokunnista riippumatta.
Historian vaiheissa eri tavoin haluttu ihmisen ottavan vallan elämän päättymisestä. Järkyttävimmät asiat ovat lähimpänä tapahtuneet holokaustissa ja Neuvostoliitossa toteutuneissa tapahtumissa. Näissä on elämän kunnioitus mitä pahimmin hävitetty.
Kristinuskon saadessa merkittävän yhteiskunnallisen aseman ja vaikutuksen Euroopassa sen arvopohja Raamatun kymmeneen käskyyn lähtökohtaisesti perustuen alkoi kehittää käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja jokaisen jakamattomasta ihmisarvosta. Lainsäädäntö alkoi rakentua kristillisen etiikan eli Raamatun arvoille.
Sittemmin nämä arvot ovat mm. YK:n ihmisarvon julistuksessa toisen maailmansodan jälkeen saaneet globaalin hyväksynnän myös kristikunnan ulkopuolelle.
Elämän yhtäläistä kunnioitusta pidämme kaikkialla luonnollisena asiana, vaikka elämmekin myös sotien ja väkivallan maailmassa. Lakien tarkoitus on suojella elämää riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta, terveydestä tai sairauksista.
Kaikkialla pidetään lähtökohtana Raamatun käskyä ”älä tapa”, ellei käydä luterilaisenkin etiikan hyväksymää oikeutettua sotaa oman maan ja sen kansalaisten puolustamiseksi. Julkisista rikollisten teloituksista on haluttu sivistyneissä maissa luopua, vaikka Yhdysvalloissa vielä rikollisten teloituksia tapahtuukin.
Olisimme kauhistuttavalla tiellä, jos alkaisimme hyväksyä eutanasiaa. Mihin se johtaisi? Ihmisellä ei ole oikeutta ottaa asiaa omiin käsiin tai yhteiskunnalla ja sen työntekijöillä kuten lääkäreilläkään ei ole oikeutta surmata toisia ihmisiä.
Hiipivän eutanasian tiellä olisimme kohta yhteiskunnassa, missä perusarvo, oikeus elämään, tulisi suhteelliseksi ja mielipidekysymykseksi. Oikeus elämään ei todellakaan ole mikään mielipidekysymys, vaan se absoluuttinen ja jokaiselle kuuluva.
Terveydenhuollon ja sairaanhoidon tavoite on elämä ja sen puolustaminen jokaisen ihmisen kohdalla inhimillisistä asioista riippumatta.
Nykyään osataan lievittää tehokkaasti kipuja ja kärsimystä. Ihmisellä ei ole oikeutta ottaa päätösvaltaa elämän päättymisestä. Se on ja sen tulee olla ”korkeammassa kädessä”.
Lauri Oinonen
Kansanedustaja 1999-2011 (kesk.)
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/