Hyvinvointialueet eivät voi pyytää rahaa loputtomasti, linjaa sosiaali- ja terveysministeri
Tuore sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) painottaa, että hyvinvointialueiden on kehitettävä palveluitaan eivätkä ne voi pyytää rahaa loputtomasti.
Hallitusohjelmassa hyvinvointialueille on luvattu kolme miljardia lisää rahaa tämän hallituskauden aikana. Juuso sanoo, että lisärahoituksessa on huomioitu palkkojen tarkistukset, inflaatio ja tarveperusta. Hänen mukaansa rahoituksesta on huolehdittu siten kuin edellisellä hallituskaudella päätettiin.
– Lisää on tulossa, mutta palveluita täytyy pyrkiä kehittämään. Ei voi tehdä niin kuin on aina tehty, että pyydetään vain lisää ja lisää rahaa, mutta palveluita ei kehitetä, Juuso sanoo STT:lle.
Hänen mukaansa hyvinvointialueilla on nyt oikeasti panostettava siihen, että palveluita kehitetään.
– Nyt on hallinto rakennettu ja päälliköt palkattu ja niin edelleen. Nyt pitää lähteä palveluiden kehitys hyvin nopealla aikataululla käyntiin, hän sanoo.
Mitä jos hyvinvointialueet ilmoittavat, etteivät pärjää tällä kolmella miljardilla?
– Hallitusohjelmassahan on todettu, että mikäli hyvinvointialue ei pärjää, ne joutuvat arviointimenettelyyn. Silloin voidaan arvioida esimerkiksi johdon toimintaa. Kaikista pahimmassa tapauksessa voidaan yhdistää kaksi hyvinvointialuetta.
Hän lisää, että hyvinvointialueiden rahoitusta ja rahoituspohjaa tarkastellaan ensimmäisen kerran syksyllä 2025. Hyvinvointialueet päättävät Juuson mukaan itsenäisesti, mitä ne yleiskatteellisella rahoituksella tekevät.
– Ohjauksen on oltava tiukkaa ja on pyrittävä siihen, mihin sote-uudistuksella alun perin on haluttu. On haluttu parantaa palveluita, on haluttu jarruttaa kustannusten kehitystä.
Uutissuomalainen kertoi aiemmin tällä viikolla, että seitsemällä hyvinvointialueella on suunnitteilla tai jo käynnissä säästösyistä aloitettavat muutosneuvottelut. Uutissuomalainen teki kyselyn kaikille 21 hyvinvointialueelle.
Kaikista pahimmassa tapauksessa voidaan yhdistää kaksi hyvinvointialuetta.
Juuso sanoo, että hänen taustansa sairaanhoitajana on merkittävä tekijä siinä, että hän ylipäätään lähti politiikkaan.
Juuso on koulutukseltaan sairaanhoitaja, ja hän on ennen poliittista uraansa työskennellyt ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Hänen äitinsä on tällä hetkellä tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Juuso toimi 15 vuotta äitinsä omaishoitajana.
Juuso valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2010 ollessaan lähemmäs 50-vuotias. Kyseessä oli hänen toinen ammattinsa. Politiikkaan hän lähti verrattain myöhään – yli 50-vuotiaana.
Juuso sanoo, että hänelle tuli yhteiskunnallinen herääminen, kun hän näki, millaista hoitotyö todellisuudessa on.
– Kun menee kentälle sairaanhoitajana ja näkee sen ristiriidan, mitä koulutuksessa on opetettu hoitotyön etiikasta ja miten potilaita pitäisi kohdata, hän sanoo.
Juuson mukaan työaika ei kerta kaikkiaan riitä siihen, että työn voisi tehdä sillä tavalla, että se olisi eettisesti oikein. Juuso arvioi, että hänen taustansa vaikuttaa myös työhön ministerinä.
– Sanoisinko näin, että ymmärrys on omasta mielestäni aika hyvä.
Ymmärrys on omasta mielestäni aika hyvä.
Hallituksella on sote-sektorilla useita varsin kunnianhimoisilta kuulostavia tavoitteita. Hallitusohjelman mukaan hallitus pyrkii toimillaan keventämään hyvinvointialueiden taakkaa ja purkamaan perusterveydenhuollon hoitojonoja. Lisäksi hallitusohjelmassa on kirjattu, että varmistetaan hoitotakuun toteutuminen perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa ja suun terveydenhuollossa.
Tavoitteet kuulostavat tutuilta, sillä moni muukin hallitus on yrittänyt ratkoa tilannetta. Mitä tämä hallitus tekee eri tavalla, jotta tavoitteisiin päästään? Hoitojonojen purkamiseen laitetaan hallitusohjelman mukaan 335 miljoonaa euroa ja Kela-korvauksiin luodaan hallituskauden aikana pysyvä malli.
– Mutta loput tapahtuvat hyvinvointialueiden ohjauksen kautta. Ministeriöt ohjaavat hyvinvointialueita ja kannustavat muun muassa palvelusetelin ja ostopalveluiden käyttöön.
Juuson mukaan tällä kaikella pyritään siihen, että ihmiset pääsisivät hoitoon ajoissa ennen sairauksien pahenemista, sillä jos sairaudet jonottaessa pahenevat, ne hoidetaan erikoissairaanhoidossa, joka on kalliimpaa.
– Jos otetaan esimerkiksi syöpäsairaspotilas, joka odottaa ja odottaa siellä hoitojonossa, eikä pääse hoitoon, hoito viivästyy. Muutaman kuukauden viivästyminen tarkoittaa sitä, että hoidot ovat todella paljon raskaampia, kalliimpia ja kaikin tavoin inhimillisesti raskaampia.
Jos hoitoon pääsisi nopeammin, hoitokin olisi Juuson mukaan helpompaa ja halvempaa.
Syyskuun alussa tuli voimaan laki, jonka myötä kiireettömään hoitoon pitäisi päästä perusterveydenhuollossa kahdessa viikossa ja suun terveydenhuollossa neljässä kuukaudessa.
Iltalehti kuitenkin uutisoi juuri ennen kuun vaihdetta, että lähes kaikilla hyvinvointialueilla on ongelmia täyttää uudet velvoitteet syyskuussa joko perusterveydenhuollossa tai suun terveydenhuollossa – tai molemmissa.
Etenkin lääkärille pääsyssä on ongelmia, eikä yksikään alue täyttänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen heinäkuun tilaston mukaan kahden viikon takarajaa. Sen sijaan hoitajan vastaanotolle pääsee valtaosa suomalaisista kahdessa viikossa.
Juuson mukaan hoitotakuu on nyt toteuttava tavalla tai toisella.
– Siinä ei ole vaihtoehtoja.
Juuso muistuttaa, että aluehallintovirastot (avi) valvovat hoitoon pääsyä ja avien on mahdollisuus puuttua asiaan erilaisilla ohjauskeinoilla.
– Esimerkiksi ohjauskirjeillä ja viimeiseksi sitten ihan vaikka uhkasakoilla.
Yksi hallitusohjelman ehkä kunnianhimoisimmista sote-sektorin kirjauksista kuuluu seuraavasti: hallitus haluaa ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden saatavuutta uhkaavan sote-henkilöstön vajeen.
Juuson mukaan sote-henkilöstöpulaa lähdetään helpottamaan edellisen hallituksen tekemän työn jalanjäljissä jatkamalla niin sanotun hyvän työ ohjelmaa.
– Siinä kiinnitetään huomiota niihin seikkoihin, mitkä ovat palveluvajeen osasyynä. Tietysti seurataan koulutuspaikkojen kehitystä ja lisätään niitä koulutuspaikkoja.
Yhtenä tärkeänä tekijänä on kuitenkin sen tarkastelu, mitä ammattihenkilöstö oikeasti tekee, jotta esimerkiksi sairaanhoitajien työssä ei menisi aikaa siivoamiseen, tiskaamiseen tai pyykinpesuun, vaan hoitotyöhön.
Miten hallituksen toimilla voidaan sitten ratkaista se, että hoitajat eivät vaikka tiskaa ja siivoa?
– Tällä hetkellä ympärivuorokautisessa hoivassa on voimassa 0,65:n hoitajamitoitus. Siitä pidetään kiinni, ja hyvinvointialueiden täytyy valvoa sitä.
Juuson mukaan ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin on tarvittaessa palkattava lisää henkilökuntaa, jotta sairaanhoitajat ja lähihoitajat voisivat tehdä sitä työtä, mihin heidät on koulutettu.
Edellinen hallitus sääti siitä, kuinka paljon hoivatyöntekijöitä on oltava ikäihmisten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Tällä hetkellä mitoitus on vähintään 0,65 työntekijää asiakasta kohden.
Hoitajamitoituksen tiukentamista 0,7:ään on jo siirretty, sillä tarvittavaa henkilökuntaa ei ollut. Nyt sitä ollaan siirtämässä toistamiseen.