Tuhannet ukrainalaiset saavat pian hakea Suomesta kotikuntaa, mutta kukaan ei tiedä, millainen rumba hakemuksista on tulossa

Ukrainan sota

Maaliskuusta lähtien tuhansilla sotaa paenneilla ukrainalaisilla on mahdollisuus hakea kotikuntaa Suomesta. Pitkin kevättä kotikuntaa voivat hakea yhä useammat tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset, kun heille tulee täyteen vuosi asumista Suomessa.

Viranomaiset ovat valmistautuneet asiaan pikkuhiljaa, mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon hakemuksia on mahdollisesti tulossa ja mihin kuntiin.

– Sitä on mahdotonta arvioida, tämä on todettu kaikkien toimijoiden taholta, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Anu Wikman-Immonen STT:lle.

Samaa sanoo Suomen Pakolaisavun ohjaaja Irina Eteläaho, joka antaa neuvontaa Ukraina Help Centerissä Helsingin Vallilassa. Hän on päivittäin tekemisissä ukrainalaisten kanssa niin kasvokkain, puhelimitse kuin sähköpostitse.

– Sen voin sanoa, että kiinnostus asiaan on suuri ja päivittäin tulee kysymyksiä tähän liittyen.

Myös Helsingin Ukrainalaisen keskuksen sihteeri Viktorija Konontshuk vahvistaa, että asiasta puhutaan paljon.

– Heille, jotka aikovat jäädä Suomeen, asia on hyvin tärkeä. Ukrainalaiset jakavat tällä hetkellä muun muassa Digi- ja väestötietoviraston (DVV) tietopakettia asiasta eri sosiaalisen median kanavissa.

Viime kesänä sisäministeriön kyselyssä tuolloin maahan tulleista ukrainalaisista vajaa kolmasosa suunnitteli jäävänsä Suomeen. Niiden osuus, jotka suunnittelivat lähtevänsä pian takaisin, oli samaa luokkaa, ja yli kolmannes ei ollut varma.

Mitä pitempään Venäjän aloittama laajamittainen sota jatkuu, sitä enemmän ukrainalaisia todennäköisesti tulee Suomeen ja sitä suurempi osa heistä myös jää maahan pysyvästi tai pitkäksi aikaa.

Maahanmuuttovirasto kertoi maanantaina, että viime vuonna Suomeen tuli yli 40 000 ukrainalaista EU:n käyttöön ottaman tilapäisen suojelun jälkeen.

– Heille, jotka tietävät jo haluavansa jäädä Suomeen, ratkaisu on varmaan helppo, mutta en tiedä yhtään, miten iso joukko tämä on, Irina Eteläaho sanoo.

Tuleva kotikuntahakemusmäärä riippuu täysin ukrainalaisista itsestään. Kotikuntaa ei ole pakko hakea. Kotikunta tuo nipun oikeuksia mutta myös velvollisuuksia verrattuna tilapäisen suojelun asemaan.

Yksi suurimmista muutoksista on kotikunnan mukana tuleva oppivelvollisuus. Tällä hetkellä moni ukrainalaisista lapsista käy etäopetuksena Ukrainan valtion järjestämää koulua.

Kotikunnan saamisen myötä ukrainalaisille lapsille tulee velvollisuus suomalaiseen perusopetukseen, eikä Ukrainan tarjoama etäkoulu voi sitä korvata, vaan sitä voi käydä vain suomalaisen perusopetuksen lisäksi omalla ajalla.

– Moni iloitsee kotikunnan mukana tulevasta oikeudesta päiväkotipaikkoihin, mutta samalla tulee oppivelvollisuus. Tästä yritämme antaa ukrainalaisille oikeaa tietoa, jotta he voivat punnita asiaa ajan kanssa, Eteläaho sanoo.

Eteläahon mukaan suurin ongelma tällä hetkellä on kokonaisvaltaisen tiedon puute.

– Viranomaiset järjestävät webinaareja ja tietoiskuja, mutta meidän päätehtävämme on kerätä ja viedä oikeaa ja luotettavaa tietoa ukrainan kielellä ukrainalaisille. Tätä tietoa tarvitaan tosi paljon, ja se ei ole vielä kunnolla tavoittanut ukrainalaisia, Eteläaho sanoo.

Esimerkiksi Maahanmuuttoviraston verkkosivuilla on vertailu kotikunnan ja tilapäisen suojelun eroista. Tietoa tarvitaan kuitenkin lisää ja sitä tarvitaan myös fyysisinä ukrainankielisinä esitteinä ja lehtisinä, sanoo Eteläaho. Moni ukrainalainen ei hevin mene selaamaan DVV:n tai Maahanmuuttoviraston sivuja.

Konontshuk puolestaan kertoo, että moni tilapäissuojelua saava ukrainalainen on yhä vailla pankkien tarjoamaa vahvaa sähköistä tunnistautumista, jota ilman täysimääräinen osallistuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on lähes mahdotonta. Viimeistään kotikunnan hakemisen yhteydessä hankittavan suomalaisen henkilötunnuksen pitäisi mahdollistaa e-tunnistautumisen käyttöönotto.

– Suomeen jäämistä suunnitteleville tämä on todella tärkeä asia, ja heille, jotka ovat jo töissä, mahdollisuus käyttää kaikkia yhteiskunnan palveluja on elintärkeä.

Eteläahon mukaan kotikunnan hakemisen suurin etu liittyy mahdollisuuteen valita kunta vapaasti. Tällä hetkellä sotaa paenneille ukrainalaisille on määritetty tietty vastaanottokeskus, vaikka he voivatkin hankkia itse majoituksen muualta.

– Pääkaupunkiseutu tulee ehdottomasti olemaan suosituin asuinalue työmahdollisuuksien takia, Eteläaho sanoo.

On kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka moni kotikuntaa hakevista lopulta päättää muuttaa nykyiseltä majoituspaikkakunnaltaan pääkaupunkiseudulle. Sotaa paenneiden ukrainalaisten joukossa on paljon lapsiperheitä. Kun he ovat olleet Suomessa jo vuoden, moni lapsi on löytänyt hyvän päiväkodin tai koulun ja kaverit nykyisestä asuinkunnastaan eikä perheillä ole tarvetta muuttaa, Eteläaho sanoo.

– Monella Suomeen vasta tulevalla ukrainalaisella on kova halu jäädä pääkaupunkiseudulle, mutta luulen, että se johtuu siitä, etteivät he ole tienneet, että elämä ja infrastruktuuri on hyvää myös muualla Suomessa.

Tässä vaiheessa kaikki on kuitenkin arvailua. Sekä Konontshuk että Eteläaho sanovat, että hakemusmäärien suhteen ollaan viisaampia todennäköisesti noin kuukauden kuluttua, kun sotaa paenneet ukrainalaiset saavat asiasta vähitellen parempaa tietoa.

Kuntia tulevassa keväässä huolettaa se, että kotikunnan saaneiden ukrainalaisten palveluiden järjestämiseen on tällä hetkellä hyvin vaikea varautua, sanoo Kuntaliiton Wikman-Immonen.

– Iso osa ukrainalaisista asuu ympäri Suomea pienissä kunnissa ja kaupungeissa. Kuinka moni aikoo muuttaa, minne ja missä vaiheessa? Kunnilla ei tästä ole tietenkään tarkkaa tietoa.

Varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestämiseen pitäisi varautua ennakolta niin henkilöstö-, tila- kuin talousresurssein, mutta miten varautua, kun tietoa tulevista kotikunnista ei ole, Wikman-Immonen kysyy. Ukrainalaisia lapsia ja nuoria on jo nyt päiväkodeissa ja kouluissa. Oppivelvollisuuden ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden ansiosta oppilaiden määrät voivat kuitenkin nousta paljon.

– Lisäksi varhaiskasvatuksessa on jo valmiiksi opettajista pulaa ja puutetta. Jos kuntaan tulee suuri joukko uusia oppilaita, niin koulu- ja varhaiskasvatustilojen järjestäminen on todella iso kysymys, josta kunnat ovat huolissaan, Wikman-Immonen sanoo.

Samalla pitäisi varautua suomen tai ruotsin kielen opetuksen kysynnän kasvuun tietämättä lainkaan, kuinka suurta kysyntä mahdollisesti on.

Myös asumisen järjestäminen niissä kunnissa, joihin kotikuntahakemuksia tulee paljon, voi olla hankalaa. Wikman-Immosen mukaan osa tilapäissuojelun piirissä olevista ukrainalaisista hakee varmasti kunnan vuokra-asuntoja ainakin siinä vaiheessa, kun työpaikasta ei ole vielä tietoa. Onko tulijoille töitä, miten heidät ohjataan työllisyyttä edistäviin palveluihin ja onko tulkkauspalveluita tarpeeksi ihmismäärälle, jonka suuruudesta ei ole etukäteen tietoa, Wikman-Immonen pohtii.

– Nämä ovat isoja asioita, joita kuntienkin täytyy ottaa huomioon.

Myös Kuntaliitto uskoo, että työmahdollisuudet tulevat houkuttelemaan ukrainalaisia kasvukeskuksiin ja suurempiin kaupunkeihin.

– Tämänhän ymmärtää oikein hyvin eli mikäli haluaa työllistyä, niin työn perässä muutetaan, Wikman-Immonen sanoo.

Näin on tapahtunut kaikkien suomalaisten ja maahanmuuttajaryhmien parissa, vaikka ryhmien sisällä on aina suuria yksilöllisiä eroja. Kuinka suurta muuttoliike tänä vuonna on, sitä on mahdotonta sanoa.

Monilla paikkakunnilla kunnat ja vastaanottokeskukset tekevät jo hyvää yhteistyötä. Samalla Kuntaliitossa toivotaan, että kunnat saisivat tämän vuoden aikana tarkempaa tietoa tilapäistä suojelua saaneista. Koska ukrainalaisia on tullut vuoden mittaan eri tahtia, kuntien olisi elintärkeää saada kuukausittain tieto siitä, kuinka monella niiden alueella asuvalla ukrainalaisella on mahdollisuus hakea kotikuntaa, Wikman-Immonen sanoo. Näin varautuminen ja palveluiden sujuva järjestäminen sujuisivat paremmin.

– Nyt tätä tietoa on vaikea saada, koska vastaanottokeskuksessa kirjoilla olevat voivat asua muissa kunnissa ja monella eri tavalla, esimerkiksi sukulaisten kanssa. Tiedon siirtyminen vastaanottokeskuksista juuri siihen kuntaan, josta kotikuntaa haetaan tai jossa asutaan, olisi ehdottoman tärkeää.

Juttua korjattu klo: 10:10.

Jutussa kerrottiin aiemmin, että sotaa paenneilla ukrainalaisilla voi olla tieto esimerkiksi kotikunnan mukana tulevasta oikeudesta hakea asumistukea Kelalta. Oikeus hakea asumistukea ei kuitenkaan ole sidoksissa kotikuntaoikeuteen vaan syntyy pääsääntöisesti silloin, kun asumisaikaa Suomessa on takana vähintään 12 kuukautta – riippumatta siitä, onko kotikuntaa haettu vai ei.