Natsi-Saksa ja Suomi
TV:stä on tullut Natsi-Saksa ja Suomi -ohjelmasarja. Siinä väitetään, että Suomi oli mukana holokaustissa sekä Saksan liittolainen hyökkäyksessä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Tätä esittivät erityisesti Oula Silvennoinen ja Juha Hurme, mutta oli muitakin.
Ohjelman tekijät ovat kokonaan unohtaneet tai eivät tiedä, missä tilanteessa Suomi oli talvisodan jälkeen. Suomi oli talvisodan jälkeen Neuvostoliiton ankaran painostuksen alainen, ja vaikka Suomi silloin oli myös tiukan oman valtiollisen itsesensuurin alainen, niin kansa kuitenkin tiesi huhujen perusteella asioita.
Esimerkiksi Neuvostoliitto toi Etelä-Suomen rautateillä oman aikataulunsa mukaan panssarivaunuja avovaunuissa Hangon tukikohtaan. Neuvostoliitto ampui suomalaisen matkustajalentokoneen Suomenlahdella.
Se ilmoitettiin lento-onnettomuutena, mutta kansa kuitenkin tiesi huhujen perusteella totuuden. Jatkuva radiohäirintä oli pelottavaa. Esimerkiksi Suomi-Ruotsi maaottelumarssin radioselostuksessa Neuvostoliiton ääni sanoi väliin: ”Marssikaa te vain, että jaksatte marssia Uralille”.
Olen kuullut näitä. Tilanne oli silloin uhkaava. Tämän lisäksi Neuvostoliitto painosti Suomea Petsamon nikkelikaivoksista, vaatien niiden tuotantoa itselleen.
Kun historiaa yritetään selittää tämän päivän näkymillä ottamatta huomioon tapahtumahetken olosuhteita, niin mennään pahasti metsään.
Toisen maailmansodan historiaa on tulkittu voittajien ehdoilla ja siinä on yhä paljon selvittämätöntä. Esimerkiksi Hitlerin ja Stalinin ”ystävyyssopimus”, jossa Eurooppa jaettiin, niin siinä oli yksi kohta Puolan jako, jossa Puola poistui kartalta.
Tässä sopimuksessa tehtiin kartalla uusi Saksan ja Neuvostoliiton raja ja sovittiin, että aloitetaan yhteinen sota 1. päivänä syyskuuta 1939. Saksa aloitti, mutta Stalin viivytti 17 päivää ja sai näyttämään, että Hitler aloitti sodan, kun todellisuudessa toisen maailmansodan aloittivat molemmat diktaattorit yhdessä.
Historiaa kirjoitetaan voittajien ehdoilla.
Jatkosodan aikana Mannerheim määräsi, että juutalaiset sotilaat saavat pitää omat telttakirkkonsa rintamalla ja saksalaisten sotilaiden oli tähän alistuttava. Tämä on kaukana holokaustista.
Ohjelmassa esitetty presidentti Tarja Halosen puhe Ranskassa on ollut oikea, eli että Suomi kävi erillissotaa, vaikka nuoret taustoja tuntemattomat historioitsijat yrittävät muuta väittää.
Suomi oli talvisodan jälkeen hengenvaarassa. Tämä olisi nuorten historioitsijoiden otettava huomioon.
Sodan voittajien historia ei tee oikeutta myöskään Mannerheimille. Saksan sotilasapu talvisodan jälkeen edellytti Suomen hyökkäystä Saksan rinnalla.
Sitä valvoi saksalainen kenraali, jolla oli oma toimisto Mannerheimin päämajassa, mikä asia on kuitenkin salattu. Mannerheim ei toteuttanut kaikkia Hitlerin vaatimuksia ja se koski hyökkäystä Leningradiin ja Muurmannin radan katkaisua.
Mannerheim sodanjohtajana tasapainoili Saksan ja Neuvostoliiton välillä.
Silloiset länsimaat, jotka olivat sodassa Suomea vastaan avustamalla Neuvostoliittoa, tekivät Suomesta sotaan syyllisen.
Mannerheimin sodanjohtamispolitiikalla Suomi säilyi itsenäisenä äärimmäisen vaarallisessa tilanteessa.
Kauno Pietilä
Kalanti