Ylilääkitsemiseen liittyy vakavia riskejä

Jos kilpirauhashormonilääkitys syöksytään määräämään oireiden perusteella, riskinä on, että oireiden todellinen syy jää pimentoon. Kun potilas ei saa turhasta lääkityksestään apua, lääkeannosta aletaan herkästi nostaa. Se, että ihminen saa kilpirauhashormonia liikaa, on vaarallisempi tilanne kuin se, että hän saa sitä liian vähän, kertoo Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtajana toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan endokrinologian poliklinikan ylilääkäri Saara Metso.

– Ylilääkitsemällä altistetaan ihminen eteisvärinälle, aivoinfarktille, keuhkoveritulpalle ja kuolleisuudelle. Sydäntapahtumien riski lisääntyy liian korkealla kilpirauhaslääkityksellä 18 prosenttia jokaista kuutta kuukautta kohti, Metso sanoo.

Suomen Endokrinologiyhdistyksen puheenjohtajan ja Kuopion yliopistollisen sairaalan endokrinologian erikoislääkäri Reeta Rintamäen mukaan liian korkea lääkeannos lisää osteoporoosin riskiä erityisesti yli 65-vuotiailla naisilla. Ylilääkitsemisen muita oireita voivat olla esimerkiksi sydämen lisälyöntisyys, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, hikoilu, ripuli ja painonlasku.

Jos kilpirauhaslääkitys on aloitettu pelkkien oireiden perusteella ja potilas kokee silti saavansa siitä apua, taustalla voi olla kilpirauhashormonin stimuloiva eli piristävä vaikutus.

– Vireystasoa nostava vaikutus kuitenkin heikkenee melko pian ja haitat nousevat esiin.

Käypä hoito -suosituksessa on ohjeet myös sellaisiin tilanteisiin, joissa epäillään ylilääkitsemistä tai turhaan määrättyä lääkitystä.