Yle: Aho sai Koivistolta isällisiä neuvoja
Mauno Koiviston presidenttikaudella pääministerinä toiminut Esko Aho arvioi Ylen TV1:n Ykkösaamussa, että yhteistyötä presidentin kanssa helpotti tuntuva ikäero ja eri puoluetausta.
Keskustajohtaja Ahosta tuli pääministeri 36-vuotiaana vuonna 1991 keskustan veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen. Presidentti oli tuolloin 67-vuotias, puoluetaustaltaan sosialidemokraatti.
Vaaleissa rökäletappion kärsi Harri Holkerin (kok.) johtama sinipunahallitus, jonka Koivisto kokosi ”manuaalisella” ohjauksella 1987. Hallitusratkaisulla Koivisto ohitti tuolloin keskustan Paavo Väyrynen, kokoomuksen Ilkka Suomisen ja RKP:n Christoffer Taxellin kaavaileman yhteishallituksen, jolla olisi ollut eduskunnassa enemmistö.
Aho kertoi, että presidentin ja pääministerin yhteistyö alkoi tunnustellen. Hän oli presidentille uusi kasvo ja outo lintu eikä vaalituloskaan ollut presidentille mieluisa.
Ahon mukaan luottamuksellinen yhteistyö syntyi nopeasti ja poliittinen taustaero saattoi olla jopa eduksi. Lisäksi presidentin saattoi olla helpompaa antaa tukensa uudelle sukupolvelle.
Ex-pääministerin mukaan Koiviston tuki erityisesti taloudellisissa päätöksissä 1990-luvun laman oloissa oli hallitukselle tärkeä. Aho sanoi Koiviston käyttäneen vaikutusvaltaansa hyväksi jopa siinä määrin, että presidentin oma puolue ei ollut tyytyväinen.
Tuohon aikaan oli Ahon mukaan nykyistä tavanomaisempaa, että kun kysymykseen tuli yhteiskunnan tai valtion tärkeä etu, puoluepolitiikkaa ei paljon mietitty.
Aho vertaili myös Urho Kekkosen ja Koiviston toimintatapoja, molemmat toimivat samojen valtaoikeuksien mukaan. Hän muistutti, että kun poliittisen toimijan viisautta mitataan, täytyy muistaa aika, jolloin toimitaan. Kekkosen toiminta oli Ahon mielestä räätälöity 1950-1970-luvun oloihin, Koiviston tapa oli oikea 1990-luvulla.
Aho luonnehti, että Kekkonen yritti muuttaa olosuhteita ja runnata asioita haluamaansa suuntaan. Koivisto malttoi mielensä ja odotti sopivaa toimintahetkeä.
– Sisällössä ero ei ollut valtava. Molemmat tavoittelivat Suomelle mahdollisimman suurta liikkumatilaa.
Aho kertoi saaneensa Koivistolta paljonkin isällisiä neuvoja. Joskus niitä tuli jopa käytännön asioissa.
Koivistolla oli tapana nauhoittaa keskustelunsa. Hän neuvoi samaa Aholle ja lähetti jopa nauhurin ohjeineen pääministerin käytettäväksi. Siihen neuvoon Aho ei kuitenkaan tarttunut.
Myös Koiviston huumori tuli tapaamisissa usein esille.
Aho kertoi, kuinka hän informoi Koivistoa ulkoministerin vaihtumisesta, kun Paavo Väyrynen jätti hallituksen 1983. Presidentti kutsui pääministerin lounaalle linnaan. Syötiin hernesoppaa ja lettuja. Samassa pöydässä istunutta Tellervo Koivistoa kiinnosti kovasti, kenestä oli tulossa uusi ulkoministeri.
Presidentti kielsi useaan otteeseen keskustelun avaamisen lounaan aikana. Kun oli syöty, presidentti sanoi:
– Mennään me tuonne toiseen huoneeseen ja jätetään tämä sosialidemokraatti pohtimaan kysymystä.
Toisessa huoneessa Aho kertoi Koivistolle, että ulkoministeriksi tulee MTK:n Heikki Haavisto, ulkopuolisille täysi yllätysnimi.