Yhden luukun e-kirjasto koko Suomeen? – alan myllerrys haastaa myös kirjastot

Kirjastot

Kirja-ala on lyhyessä ajassa läpikäynyt valtavan digitaalisen myllerryksen. Äänikirjojen, suoratoistopalveluiden ja e-julkaisujen marssi markkinoille on ollut nopea ja tehokas.  

Miten suomalaisten ylpeys, kirjasto, on pysynyt vauhdissa mukana? Vieläkö se pystyy tarjoamaan kaikille tasa-arvoisen pääsyn tiedon lähteille vai jakautuuko kansa kahtia; niihin, joilla on varaa maksaa aineistoista ja niihin, jotka ajautuvat tiedon valtatieltä syrjäpoluille? 

Tällä hetkellä kirjastojen palvelutaso vaihtelee digitaalisen aineiston osalta eri puolilla maata. Haasteita on e-aineistojen saatavuudessa, niiden sekavuudessa ja päällekkäisyydessä. Iso ongelma on, että jotkut kustantamot eivät myy aineistojaan kirjastojen käyttöön lainkaan.  

Puolentoista vuoden ajan Helsingin kaupunginkirjaston hallinnoima e-kirjastohanke on rakentanut kuntien yhteistä e-kirjastoa yhteistyössä kirja-alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on yhden luukun e-kirjasto, jonka käyttö olisi asiakkaalle selkeämpää.  

– On alueita, joilla e-aineistokokoelmat ovat todella pieniä, ja sitten niitä, joissa aineistoa on paljon saatavilla. Meidän tarkoituksenamme on luoda yhteinen kokoelma, jota voidaan hyödyntää tasapuolisesti koko Suomessa, projektipäällikkö Suvi Sivulainen kertoo. 

Yhteisen e-kirjaston luomisessa on kyse paitsi käytettävissä olevista sisällöistä myös teknologiasta, jonka kautta sisältöjä tarjotaan. 

– Tavoitteena on luoda malli, jossa alustatoimittajat neuvottelevat sisältöjä tarjoavien tahojen kanssa sopimukset käyttöoikeuksista, kustannusalan yhteistyöstä projektissa vastaava Anna Tuomikoski sanoo. 

Myös tekninen alusta yhtenäistetään. Tällä hetkellä samalla kirjastokäyttäjällä voi olla monta erilaista palvelua. 

– Se on kirjaston käyttäjän näkökulmasta hankalaa. Jatkossa kaikki löytyvät yhteisestä e-kirjastosta, projektin viestinnästä vastaava Marjo Haatainen toteaa. 

Suvi Sivulainen valottaa vallitsevaa tilannetta vertauksella. 

– Jos printtimaailmassa olisi sama systeemi kuin digikirjastoissa nyt, kirjastoissa olisi erinäköisiä hyllyjä, osa pieniä ja punaisia, osa suuria ja mustia, ja niistä löytyisi osittain samaa aineistoa.

Iso murheenkryyni tällä hetkellä on, että monet isot kustantamot eivät halua myydä digiaineistoaan kirjastoille lainkaan, vaan välittävät sitä mieluummin kaupallisten toimijoiden alustoilla. 

– Lainsäädäntö on digiaineistojen suhteen erilaista. Perinteisesti julkaistavat teokset tulevat kaikille myyntiin, mutta digitaalisen aineiston lisenssien osalta oikeuksien omistajat saavat itse päättää, myyvätkö kirjastoille vai eivät, Tuomikoski kertoo. 

E-kirjastohankkeessa ei kuitenkaan olla varustautumassa taisteluun lainsäädännön muuttamiseksi. 

– Haluamme keskittyä neuvotteluun ja yhteistyön luomiseen. Uskomme, että on mahdollista löytää kaikille osapuolille toimiva malli, Sivulainen korostaa.  

– E-kirjasto ei vahingoita kaupallista toimintaa, vaan lisää pöhinää kirjallisuuden ympärillä, jatkaa Tuomikoski. 

E-kirjasto ei myöskään tarkoita, että kaikki saisivat kaiken aineiston käyttöönsä saman tien. 

– Kirjastot maksavat aineistoista ja tarjoavat sitä rajatusti. E-kirjastossakin joutuu jonottamaan luettavaa tai kuunneltavaa, Haatainen huomauttaa. 

Myös alkutuottajan eli kirjailijan kannalta toimiva e-kirjasto voisi olla parannus, sillä tällä hetkellä vallitseva lukuaikapalvelumalli tarkoittaa kirjailijalle kehnoa tulovirtaa. 

– Kirjastoilla on erilainen malli. Kun hankimme lisenssejä, maksamme hyvin. Siinä ei puhuta kuunteluaikaan perustuvista pienistä murusista, Tuomikoski toteaa. 

Parannusta kirjailijoiden osalta on jo tulossa, kun lainauskorvaus laajenee e-aineistoihin. 

– Iso kiitos eduskunnalle, että sen eteen jaksettiin tehdä töitä, Tuomikoski sanoo. 

Hän painottaa vielä, ettei e-kirjastolla olla syrjäyttämässä perinteistä kirjastoa. 

– Palvelemme kirjastossa asiakkaita monissa muodoissa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus päästä tiedon äärelle varallisuudesta riippumatta. Ei voi olla niin, että digitaaliset aineistot olisivat käytössä vain maksullisesti. Kysymys kuuluu, sitoudummeko edelleen kirjastolaitoksen perustehtävään? 

Ei voi olla niin, että digitaaliset aineistot olisivat käytössä vain maksullisesti.

Seuraavaksi on kuntapäättäjistä kiinni, saadaanko tavoitteen mukaisesti kaikki kunnat mukaan e-kirjastoon. Tulevan syksyn aikana on tarkoitus tehdä kuntien kanssa sopimuksia. Hankkeessa on laadittu kuntapäättäjille infopaketti, jonka kautta he voivat tutustua asiaan ennen sen nuijimista pöytään paikallistasolla. 

Kirjastoissa hankkeeseen suhtaudutaan innolla. E-kirjasto auttaa työntekijöitä, jotka tähän saakka ovat joutuneet ottamaan haltuun useita eri teknisiä alustoja. Varsinkin pienissä kirjastoissa se tuntuu kuormittavalta.  

E-kirjastossa sopimukset ja tekninen puoli hoidetaan yhteisesti ja pienten kirjastojen henkilökunta voi keskittyä olennaiseen: auttamaan asiakkaita. 

– Kirjastot ovat harvoja paikkoja, joissa asiakaspalvelua on tarjolla. Moni ikäihminen esimerkiksi hakee kirjastosta apua kaikenlaisten digipalveluiden käyttöön, Haatainen toteaa. 

Hän huomauttaa, että kehityksen kelkasta poisjääminen tarkoittaisi kirjaston muuttumista kirjamuseoksi tai -varastoksi. 

– Kirjasto on aina ollut kehityksen kärjessä. Esimerkiksi kun internet tuli, moni pystyi käyttämään sitä vain kirjastossa. 

Raahen kirjaston palvelupäällikkö, kirjastoseuran hallituksen jäsen Arja Nevala toteaakin, että kirjasto on aina muuttunut tarpeen mukaan. E-kirjastohanketta hän tervehtii ilolla. 

– Lain mukaan kirjastojen tehtävä on tukea tiedonhankintaa ja tarjota monipuolista aineistoa. E-kirjasto varmistaa tämän tehtävän toteutumista yhdenvertaisesti. 

Nevala näkee sen osaltaan varmistavan kirjastojen tulevaisuutta, johon hän itse uskoo vahvasti muutoksista huolimatta. Kirjastolla on hänen mielestään erityinen tehtävä myös matalan kynnyksen paikkana, jossa voi opiskella ja kokoontua ilman, että on pakko ostaa mitään. 

– Esimerkiksi yksinäisille ja syrjäytymisvaarassa oleville kirjasto on mahtava paikka nähdä ihmisiä. 

Raahessa on meneillään demokratiahanke, jonka tavoitteena on edistää eri ihmisryhmien vuoropuhelua. 

– Kirjasto koetaan poliittisesti ja uskonnollisesti neutraaliksi, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa edistäväksi paikaksi. Vastaavia ei ole muita.

Silti yksi kirjaston päätehtävä tulee jatkossakin olemaan lukutaidon ja lukemisen edistäminen. 

– Kirjastoilla on tulevaisuutta. Eri asia sitten, millä konseptilla, Nevala päättää.