Kaupallisilla dna-testeillä etsitään nyt isiä, tutkija näkee ongelmia – "Ilmiö kasvaa nopeasti"
Sylkinäytteisiin perustuvat kaupalliset dna-testit ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset etsivät biologisia juuriaan. Tutkija näkee laajenevassa ilmiössä myös ongelmia.
– Ihmisellä on voimakas tarve ja oikeuskin tietää taustastaan. Tässä mielessä dna-testit ovat tärkeitä ja arvokkaita, tutkijatohtori Anna Reetta Rönkä sanoo tiedotteessa.
Rönkä on mukana Oulun yliopiston johtamassa Syljen jäljet -tutkimuksessa, jossa hän tutki adoptoitujen kokemuksia dna-testien käytöstä biologisten vanhempien etsimisessä.
Dna-testit tarjoavat vastauksia monen ihmisen elämän suurimpiin kysymyksiin, mutta tutkijoiden mukaan testeihin liittyy merkittäviä tietosuojahuolia ja eettisiä ongelmia.
Kaupalliset dna-testit, kuten Ancestry, MyHeritage, FTDNA, 23andMe, yhdistävät käyttäjänsä miljoonien muiden profiileihin. Dna-tiedoista tulee testiyhtiöiden omaisuutta, ja yhtiöt voivat myydä niitä eteenpäin esimerkiksi lääketutkimukseen.
Ylemmän tason sääntely puuttuu, ja tutkijan mukaan dna-testien kasvava käyttö vaatii laajempaa eettistä ja yhteiskunnallista keskustelua.
Dna-aineistoa on myyty myös tutkijoille, vakuutusyhtiöille ja lääkeyrityksille.
– Tästä ei olla riittävän tietoisia. Ilmiö kasvaa nopeasti, ja sen eettiset ulottuvuudet vaativat perusteltua, laajempaa keskustelua, Anna Reetta Rönkä korostaa.
Monet biologista vanhempaansa etsivät toimivat yksin ilman ohjeistusta siitä, miten tuloksia tulisi tulkita tai miten vastikään löytyneisiin sukulaisiin olisi hyvä ottaa yhteyttä.
Suomessa ja maailmalla onkin niin sanottuja ”etsintäenkeleitä”, jotka auttavat tulosten tulkinnassa ja sukulaisten etsimisessä, ja usein heistä on suuri apu etsijöille. He ovat usein vapaaehtoisia, mutta joistakin palveluista saatetaan veloittaa.
Rönkä haastatteli Syljen jäljet -tutkimukseensa 12 eri-ikäistä adoptoitua ja tutki, mitä tapahtuu, kun testin tulokset tuovat esiin uuden, joskus vaikeasti käsiteltävän tiedon omasta taustasta.
Rönkä kertoo, että monilla haastatelluilla oli takanaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkunut, kuormittava etsintä, jota värittivät yllättävät käänteet ja vahvat tunteet.
– Useimmat onnistuivat löytämään biologisen äitinsä perinteisten adoptioasiakirjojen avulla, mutta isän löytäminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi ja vaati paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, hän sanoo.
Syitä vaikeuteen löytää isä on monia.
Vanhemmat, jotka ovat aikanaan antaneet lapsensa adoptioon, ovat voineet olla vaikeassa elämäntilanteessa. Äiti ei välttämättä tiedä isän henkilöllisyyttä tai olosuhteet raskauden aikana ovat olleet vaikeat, jolloin isää ei merkitä asiakirjoihin. Taustalla voi olla väkivaltaa, päihteitä, nuori ikä tai taloudellisia vaikeuksia.
Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, isä täytyy selvittää erikseen, eikä väestörekisteriin merkitty isä ole aina biologinen.
– Yllättävä yhteydenotto vuosikymmenten jälkeen voi olla vanhemmille ja heidän perheilleen psyykkisesti kuormittava tilanne, Rönkä muistuttaa.
Joillekin tutkimuksessa mukana olleille adoptoiduille dna-testi toimi tiedon varmistajana. Osalle heistä isä löytyi helposti testin avulla, mutta tätä oli edeltänyt tulokseton etsintä perinteisin menetelmin.
Monille adoptoiduille tieto biologisista vanhemmista itsessään riitti, eikä sosiaalista suhdetta haluttu tai koettu tarpeelliseksi rakentaa. Kokemus toi rauhan, kun vuosia avoinna olleeseen kysymykseen löytyi vastaus.
Tutkimukseen osallistuneista haastateltavista vain muutama oli aloittanut yhteydenpidon biologiseen isäänsä.