Vuoden urheilijan valinta puhuttaa taas – " Tuli ihan hyviä saavutuksia, mutta ei juuri voittoja"
Vuoden urheilijan valinta herättää runsaasti keskustelua vuodesta toiseen, mutta viime vuoden parhaiden osalta keskustelua riitti edellistä enemmän myös ehdokasasettelijoiden joukossa. Urheiluvuosi 2021 tarjosi runsaasti suomalaisilonaiheita, joten vahvoja ehdokkaita on monta.
Urheilutoimittajain liiton jäsenten äänestämät vuoden urheilija, valmentaja ja joukkue julkaistaan torstaina Helsingissä järjestettävässä Urheilugaalassa.
– Koronasta huolimatta urheiluvuosi oli jollain lailla normaali. Suomalaisittain tuli ihan hyviä saavutuksia, mutta ei juuri voittoja, Urheilutoimittajain liiton Vuoden urheilija -valiokunnan puheenjohtaja Matti Hannula avaa STT:lle.
Vuoden 2020 osalta ongelmia aiheutti se, että suuri määrä eri lajien kilpailuja peruttiin tai siirrettiin seuraavalle vuodelle koronapandemian takia. Urheilun osalta 2021 oli paluu kohti normaalia.
– Ehdokaslistan tekeminen oli helpompi kuin vuosi sitten. Vuosi sitten lista piti typistää aika pieneksi, että taso säilyi. Nyt oli melkein päinvastainen ongelma. Nyt saatiin hyvällä omalla tunnolla 30 ehdokasta viralliselle listalle, ja vuosi oli ihan erilainen.
Suomalaismenestystä riitti läpi vuoden, ja esimakua hyvästä vuodesta tuli jo Oberstdorfin MM-hiihdoissa, joissa menestyneistä urheilijoista ehdokkaina olivat pariviestin hopeamitalistit Ristomatti Hakola ja Joni Mäki sekä yhdistetyn hopeamitalisti Ilkka Herola.
Tokion kesäolympialaisissa mitalikantaan pääsivät uimari Matti Mattsson 200 metrin rintauinnin pronssillaan ja Mira Potkonen nyrkkeilypronssillaan. Mattsson ui jo keväällä pitkän radan EM-kilpailuissa neljänneksi. Ari-Pekka Liukkonen voitti EM-altaassa 50 metrin vapaauinnin, joten lajissa suomalaismenestys oli jopa laajaa.
Vuoden iloisiin yllättäjiin kuului myös voimistelija Emil Soravuo permannon MM-pronssillaan.
Hannula ei halua nostaa esille yksittäisiä urheilijoita, mutta mainitsee pari henkilökohtaisesti mieleen painunutta tapahtumaa.
– MM-hiihtojen naisten viestipronssi. Siitä tuli hieno fiilis. Jalkapallon EM-kilpailut olivat kaikkine dramaattisine käänteineen sellainen tapahtuma, mikä jäi mieleen.
Kahtena edellisenä vuonna valittiin jalkapalloilija, kun ensin Teemu Pukki ja sitten Lukas Hradecky arvostettiin vuoden urheilijaksi. Myös jalkapalloilijat Jari Litmanen (1995) ja Sami Hyypiä (2001) ovat saaneet kunnian, mutta jääkiekkoilija ei koskaan.
– Kaiken kaikkiaan vuoden urheilijan valinnassa yksilölajit ovat jyränneet. Joukkueurheilijoiden menestys on ollut todella harvinaista ja todella harvoin joukkueurheilija on valittu vuoden urheilijaksi. Pari edellisvuotta ovat olleet poikkeus normaalikuvioon.
Golffari Matilda Castrenin viime vuoden saavutukset ovat kovaa luokkaa, joten hänellä saattaisi olla mahdollisuus palauttaa nainen ykköseksi ja liittää uusi laji palkittujen urheilijoiden lajien joukkoon. Golf on kuitenkin lajina sellainen, jota moni urheilutoimittaja vieroksuu.
Hannula ei kiistä asiaa.
– Golf jakaa mielipiteet niin kuin moni muukin laji.
Naiset kahmivat vuoden urheilijan tittelin viidesti peräkkäin 2008–12, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista.
– Nyt naisia oli suhteellisen pieni osuus virallisella ehdokaslistalla. Torstaina nähdään, miten käy.
Urheilugaala järjestetään jo toisena vuonna peräkkäin ilman yleisöä, mutta kaava on normaaliajoilta tuttu.
Urheilutoimittajain liiton palkintojen lisäksi jaetaan Urheilugaalan omia palkintoja, joihin lukeutuvat esimerkiksi sykähdyttävin urheiluhetki ja vuoden läpimurto.