Verottaja joutuu valikoimaan selvitettävät veroepäselvyydet

Verohallinnolla ei ole mahdollisuutta kerätä kaikkia veroja, joten se joutuu kohdentamaan verotuksen valvontaa.

Tapauskohtainen harkinta olisi kaavamaista euroilla mitattua puuttumisrajaa parempi, Aalto-yliopiston vero-oikeuden apulaisprofessori Tomi Viitala sanoo.

Hän kuitenkin toteaa, että Verohallinnon resursseilla on käytännössä pakko tehdä yhtenäisiä sääntöjä, joiden perusteella virkamiehet valitsevat, mihin puuttuvat.

– Tämä on ikävä sivujuonne, kun verotusta pyritään mahdollisimman paljon automatisoimaan. Kun tarvitaan käsipareja, on pakko tehdä rajanvetoja, Viitala arvioi.

Helsingin Sanomien haltuunsa saamien asiakirjojen mukaan Verohallinto antoi vuonna 2014 työntekijöilleen salaisen ohjeen, jonka mukaan yritysten tekemiin alle 12 000 euron epäilyttäviinkin verovähennyksiin sai puuttua vain poikkeustapauksissa.

Tulkinnanvaraisissa tai epäselvissä tapauksissa verovalvojan oli hyväksyttävä veroilmoitus sellaisenaan. Peiteltyä osingonjakoa epäillessään verovalvoja sai aloittaa tutkinnan vasta 6 000 euron kohdalla.

Aikaisemmin Suomen Kuvalehti kertoi Verohallinnon kieltäneen vuonna 2013 työntekijöitään puuttumasta ilmiantoihin alle 30 000 euron pimeistä lahjoista.

– Verovähennykseen tai peiteltyyn osinkoon puuttumattomuus näyttää tasapuolisen kohtelun kannalta ikävämmältä kuin lahjaverotukseen puuttumattomuus ilmiantojen pohjalta, Viitala arvioi.

Apulaisprofessorin mukaan ei ole tarkoituksenmukaista, jos puuttumisrajat koskevat myös verotarkastuksessa paljastuvia ongelmia. Se ei kuitenkaan ole selvillä, koskiko raja säännönmukaisen verotuksen lisäksi yrityksiin tehtäviä verotarkastuksia.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki sanoo, että verovalvonnan uskottavuuden säilyttämiseksi valvontarajat eivät saa nousta liian korkeiksi.

– Lisäksi valvonnassa on perusteltua käyttää erilaisten eurorajojen lisäksi satunnaisotantaa, jossa valvonta voi kohdistua myös valvontarajoja vähäisempiin tapauksiin, Hetemäki sanoo.

Hetemäen mukaan myös valvontarajojen ja valvonnan painopistealueiden on vaihdeltava. Hänen mukaansa selviin laiminlyönteihin pitää aina olla oikeus puuttua.

Verohallinto kieltäytyi vastaamasta suurimpaan osaan STT:n kysymyksistä vedoten valvonnan vaarantumiseen.

Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen vastasi sähköpostilla, että valvonnan ”painopisteet, mahdolliset tutkintarajat ja valvonnan kohteet perustuvat riskianalyysiin ja ne on tarkkaan valittu”.

Viitalan mukaan verottaja joutuukin tekemään riskienhallintaa, jossa lasketaan verotukseen laitettavia kuluja ja siitä saatavia tuottoja.

Viitala pohtii, että Verohallinnon sijaan hallitus on oikea kritiikin kohde, jos verotukseen halutaan lisäresursseja.

Verohallinnon työntekijämäärää on parissa vuosikymmenessä vähennetty noin 2 000:lla, nyt verottaja työllistää noin 5 000. Hetemäen mukaan resurssit kannattaa kohdistaa taloudellisesti merkittäviin tapauksiin.

Hetemäen mukaan ministeriö aikoo käydä asian läpi Verohallinnon kanssa, kunhan oikeuskanslerinvirasto on arvioinut asiasta tehdyt kantelut. Hän kiistää selvityksen perumisen, kuten Suomen Kuvalehti asian uutisoi.