Valitseeko Kiina Venäjän puolen? Hajoaako globalisaatio käsiin? – Tutkija varoittaa yrityksiä sanktiopelistä ja riskeistä Kiinassa
Ulkopoliittisen instituutin tutkija varoittaa suomalaisia yrityksiä Kiinaan kohdistuvien sijoitusten ja riippuvuuksien riskeistä.
Instituutin ohjelmajohtaja Mikael Wigell uskoo siihen, että Kiina valitsee Venäjän puolen Ukraina-pakotteiden noudattamisessa, mikä johtaisi puolestaan länsimaiden ja Kiinan väliseen pakotekierteeseen.
– Moni suomalaisyhtiö otti aikamoisia riskejä Venäjän markkinoilla. Samanlaisia riskejä ei varmaan nyt kannata ottaa Kiinan suhteen. Kannattaa olla aika varovainen investoinneissaan Kiinaan ja koettaa monipuolistaa tuotantoketjujaan, Wigell sanoo.
Wigell otti teeman esille SuomiAreenassa viime viikolla.
Hän huomauttaa, että Kiina on kiihdyttänyt öljyn ja muiden raaka-aineiden ostoja Venäjältä. Kiina voi tehdä ostoja Venäjältä edullisesti, sillä pakotteet ovat painaneet raaka-aineiden hintoja ja rajoittaneet Venäjän mahdollisuuksia myydä niitä muualle.
Toisaalta ostot heikentävät pakotteiden tehoa. Venäjä nousi keväällä jälleen Kiinan suurimmaksi raakaöljyn tuontimaaksi.
– Tässä nähdään, että Kiina käyttäytyy opportunistisesti eikä lähde mukaan Venäjän eristämiseen, mitä länsimaat yrittävät, Wigell sanoo.
Jos Kiina jatkaa taloudellista hyötymistä Wigellin uskomalla tavalla ja asettuisi Venäjän puolelle myös diplomaattisesti esimerkiksi YK:ssa, tämä voisi saada Yhdysvallat asettamaan enemmän pakotteita Kiinalle sekä pyytämään Eurooppaa mukaan.
Kiina puolestaan vastaisi tilanteeseen omilla pakotteillaan.
– Jos yhtiö noudattaa Yhdysvaltain sanktiomääräyksiä, on riski joutua kiinalaisten sanktioimaksi. Tämä on sanktiopeliä, jossa yritykset joutuvat valitsemaan puolensa maailmantaloudessa.
Yritykset joutuvat valitsemaan puolensa maailmantaloudessa.
Kuluvan vuoden aikana monet länsimaiset ja suomalaiset yritykset ovat vetäytyneet Venäjältä protestina sodalle Ukrainassa – tai viimeistään sen luomien pakotteiden ja mainehaittojen vuoksi. Kiinan suhteen samanlaisen täysmenetyksen toisi spekuloitu Taiwanin valtaus.
– Silloin kaikki menee kiinni, Kiinasta joudutaan lähtemään, eikä sijoituksia tai pääomia saada pois.
Kiinaa koskeva riski on yrityksille huomattavasti suurempi kuin Venäjää koskeva riski oli. Tästä Wigellin kanssa samaa mieltä on Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu.
Koivu on tunnettu Kiinan-seuraaja, joka on esimerkiksi laatinut väitöskirjansa maan rahapolitiikasta. Hän huomauttaa, että Kiinan bruttokansantuote on kymmenkertainen Venäjään verrattuna.
– Kiina-riski on valtavan paljon suurempi, jos ajatellaan suomalaista kuluttajaakin. Vaikutus on valtavan suuri ihan vain siksi, että Kiina on maailman toiseksi suurin talous, Koivu sanoo.
Koivun mukaan suomalaiset yritykset punnitsevat riskejä aivan eri tavalla kuin ennen. Riskeistä huolimatta suorat ulkomaiset investoinnit Kiinaan ovat olleet ennätyssuuria viimeisen 1,5 vuoden aikana. Kiina on suuri markkina, jolla on yhä paljon kilpailuetua.
– Venäjän riskit olivat yrityksille siinä mielessä pienet, että mahdollisuudetkin olivat rajatut. Kiinassa moni suvaitsee korkean riskitason, koska mahdollisuudet ohittavat riskit.
Hänen mukaansa suurin riski liitetään juuri siihen, että Kiina hamuaa Taiwania oman vaikutusvaltansa alle. Monen tutkijan tavoin Koivu ei usko, että kyseessä olisi vielä lähivuosien riski. Sen laukeaminen kuitenkin johtaisi lähes varmasti lännen pakotteisiin Kiinalle.
Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asettaneet jo aiemmin Kiinalle pakotteita esimerkiksi Hongkongin demokratian tukahduttamisen ja Xinjiangin vähemmistöjen sortamisen vuoksi.
– Meillä on koko ajan Kiinaa vastaan pakotteita, mutta niiden taloudellinen merkitys on ollut hyvin pieni, Koivu sanoo.
Suomalaiset yritykset punnitsevat riskejä aivan eri tavalla kuin ennen.
Mikael Wigell johtaa geoekonomian tutkimusohjelmaa Ulkopoliittisessa instituutissa. Ohjelmassa tarkastellaan Kiinan, EU:n ja Yhdysvaltojen kaltaisten toimijoiden taloudellisen vallan käyttöä valtapolitiikan välineenä.
– Geoekonomia on sitä, että käytetään taloutta ajamaan omia strategisia tavoitteita. Venäjä on tehnyt sitä aika menestyksellisesti energian kanssa, Wigell sanoo.
Jo vuosien ajan Kiina on sitouttanut muita valtioita itseensä taloudellisesti. Se on investoinneilla, lainoilla ja kaupalla pyrkinyt tekemään muista maista riippuvaisia itsestään.
Wigellin mukaan Kiina ei ole perinteisesti nojautunut sanktioihin, mutta se on viime vuosina alkanut enemmän ja enemmän käyttämään kauppasaartoja.
Seurauksia Kiinan asettamista pakotteista on jo nyt. EU ja Kiina ilmoittivat loppuvuonna 2020 päässeensä sopuun vuosia neuvotellusta investointisopimuksesta. Sen ratifiointi on kuitenkin jäissä Kiinan europarlamentaarikkoihin kohdentamien pakotteiden vuoksi.
Viime vuosina myös yksittäiset yritykset ovat saaneet kokea sen, että Kiinassa ei katsota hyvällä sen sisäisten asioiden, kuten ihmisoikeuksien kommentointia.
Kiina on sanktioinut autoritaarista valtiota avoimesti haastanutta Liettuaa. Länsimaiset yritykset taas ovat joutuneet boikottikampanjoiden kohteeksi Kiinassa.
Esimerkiksi suomalainen Marimekko on joutunut punnitsemaan viestintäänsä tarkkaan, kun se on välttänyt käyttämästä pakkotyövoimalla tuotettua puuvillaa Xinjiangista. Toisaalta länsimaisille yrityksille itselleen niiden laskuun tehtävät ihmisoikeusrikkomukset ovat itsessään maineriski.
Jos maailmantalouteen alkaisi rakentua laajoja sanktiota ja klikkejä, se tarkoittaisi Wigellin mukaan sitä, että globalisaatio hajoaisi käsiin.
Tämä olisi iso suunnanmuutos takaisin protektionismin suuntaan, sillä kylmän sodan alusta asti maailman valtiot ovat työskennelleet kaupan esteiden poistamiseksi.
– Sehän ei ole kovin suotuisaa Suomen kaltaiselle vientiriippuvaiselle ja muutenkin maailmankaupasta riippuvalle maalle, Wigell sanoo.
Oman riskinsä omavaraisuudelle muodostavat esimerkiksi tietotekniikassa ja akkumateriaaleissa käytettävät metallit. Kiina on maailmanlaajuisesti niiden keskeinen hallitsija kaivoksista jatkovalmistukseen.
– Jos Eurooppa todella aikoo tehdä oman digitaalisen ja vihreän siirtymän, siihen tarvitaan näitä kriittisiä metalleja todella paljon.
Wigellin mukaan EU on havahtunut riippuvuussuhteeseensa ja pyrkii lisäämään omavaraisuutta sekä vaihtoehtoisia tuotantoreittejä. Myös Tuuli Koivu uskoo EU:n oppineen Ukrainan sodasta ja koronakriisin alkuajoista arvostamaan strategisia aloja.
– Kiina itse on kiinnittänyt vuosia huomiota siihen, että heillä olisi turvattu oma energia- ja lääkehuolto sekä korkeaa teknologiaa saatavilla mahdollisimman itsenäisesti, hän sanoo.
Varatuotannon luominen ei kuitenkaan ole helppoa. Yrityksiltä veisi vuosia löytää sopiva paikka, tehdä investoinnit ja käynnistää korvaava toiminta. Maailman tehtaana Kiinan rooli on erittäin keskeinen monessa tuotantoketjussa.
– Ei ole mitenkään realistista, että Kiinan ja länsimaiden taloudet eriytyvät täydellisesti toisistaan 10–20 vuoden aikana. Jos näin tapahtuu, se tulee olemaan sellainen lasku, että sen kokoluokkaa voi vain arvella, Koivu sanoo.
Kiinan talouden valtava koko tarkoittaa sitä, että se heiluttaa maailman ja myös suomalaisten talousnäkymiä myös ilman sapelinkalistelua ulkovaltojen kanssa.
Tällä hetkellä Kiina-näkymiä painaa maan tiukka koronapolitiikka. Kahden viikon karanteenin uhka pakottaa kiinalaisia pohtimaan halujaan käydä ostoksilla, matkustella ja käyttää palveluita.
Koivu pitää käytännössä mahdottomana, että maa voisi saavuttaa kasvutavoitettaan tälle vuodelle.
– Niin kauan, kun Kiinalla ei ole polkua ulos koronasuluista, on vaikeaa nähdä, miten talous laajassa mittakaavassa elpyisi, hän sanoo.
