Välttikö Finnairin DC-10 täpärästi malesialaiskoneen kohtalon 1987? – "Lensimme melkein räjähdyspilven läpi", kertoo koneen kapteeni
Lähes 300 uhria vaatineesta Malaysia Airlinesin koneen alas ampumisesta Ukrainassa tuli tällä viikolla kuluneeksi kymmenen vuotta.
Tapahtuman jälkimainingeissa vuosikymmen sitten tuli julkisuuteen myös Finnairille Huippuvuorilla joulukuun 23. päivänä 1987 sattunut tapaus, jossa ilmeisesti Neuvostoliiton ampuma ohjus tuli suoraan Finnairin Tokiosta tulevaa matkustajakonetta kohti.
Tapahtumaa DC-10 -koneen ohjaamossa todistanut jo yli 90-vuotias koneen kapteeni Esko Kaukiainen muistaa näkemänsä yhä kuin eilisen päivän. Jossakin Pohjoisnavan tienoilla oli vaihdettu miehistöä ja Kaukiainen ja perämies Markku Soininen olivat vapauttaneet koneen ykköskapteenin ja perämiehen lepovuoroon.
Kone teki matkaa 11 kilometrin korkeudessa ja kaikki toimi normaaliin tapaan. Tokion Naritan kentältä lähteneessä koneessa oli 201 matkustajaa matkalla kohti joulun viettoon valmistautuvaa Suomea.
– Lentoemäntäkin pyöri siinä, toi meille kahvia, kunnes sitten havaittiin sen ohjuksen lähtevän ylöspäin sieltä, Tuusulassa eläkepäiviään viettävä Kaukiainen kertoo Suomenmaalle.
Kaukiaisen mukaan raketti tai ohjus lähti koneen nokasta noin 30-40 astetta vasemmalta, ehkä Kuolan niemimaan suunnalta. Todennäköisesti se oli ammuttu kuitenkin sota-aluksesta, sillä Kuolaan oli tuhannen kilometrin matka.
– Oli erittäin kirkas, hyvä ilma, sehän näkyi jo pitkältä, Kaukiainen kuvailee.
Ensin lentäjät arvelivat näkemäänsä sääsatelliitin laukaisuksi avaruuteen.
– Mutta sitten kun se nousi meidän lentokorkeuteen, niin sepä ei jatkanutkaan matkaa vaan lähti tulemaan meidän silmien väliin.
Kaukiaisen mukaan näkyvyys oli erittäin hyvä, ja raketin tai ohjuksen jättämästä vanasta näki hyvin, miten se käyttäytyi. Lentäjät eivät reagoineet näkemäänsä ohjausliikkein, sillä mitään ei olisi ollut tehtävissä.
– Ei sitä voi välttää millään. Jos rupeaa väistelemään jotain, niin siellä käy huonosti.
Hetken päästä ohjus kuitenkin räjähti tai räjäytettiin. Kaukiainen katsoi inertiasuunnistusjärjestelmästä sijainnin ja käynnisti sekuntikellon. Koneen ja ohjuksen kenties tuhoisa kohtaaminen jäi parinkymmenen sekunnin ja ehkä 20-25 kilometrin päähän.
– Lensimme vasen siivenkärki melkein sen räjähdyspilven läpi, Kaukiainen kertoo.
Siihen, oliko kyse raketin laukaisusta, ohjuskokeesta, sotaharjoituksesta vai jonkinlaisesta vahingosta, tuskin saadaan lopullista totuutta koskaan. Kaukiaisella on kuitenkin tapahtuneesta oma arvionsa.
Kaukiainen muistuttaa, että Finnairin koneet olivat ainoita, joka tuolloin käyttivät Pohjoisnavan yli kulkevaa reittiä.
– Venäläiset tykkäsivät, että helvetin hyviä maaleja menee tuossa edestakaisin kerran viikossa, käyttivät meitä varmaan maalina siellä. Tarkoitus ei varmaan ollut ampua meitä alas, hän pohtii.
Tapahtuma tuli julkisuuteen vasta syksyllä 2014, lähes 27 vuotta myöhemmin, kun Helsingin Sanomat tarttui saamaansa uutisvinkkiin. Kaukiaisen mukaan kimmokkeena oli juuri malesialaiskoneen alas ampuminen Ukrainassa venäläisten Itä-Ukrainan separatisteille toimittamilla ilmatorjuntaohjuksilla.
Asian tultua julki monet poliitikot, muun muassa tapahtuman aikana vallassa olleen Holkerin hallituksen ministeri Pertti Salolainen (kok.), purkivat tyrmistystään asiasta.
Miksi tapahtuneesta sitten vaiettiin niin kauan? Kaukiaisen mukaan raportin tekeminen olisi kuulunut koneen ykköskapteenille, joka ei kuitenkaan itse nähnyt tapahtunutta lepovuorossa tuolloin ollessaan.
Kaukiainen sanoo muistuttaneensa jo edesmennyttä ykköskapteenia asiasta useaan otteeseen, mutta raportti jäi kuitenkin syystä tai toisesta tekemättä. Kaukiaisella oli itselläänkin samoihin aikoihin, joulunpyhinä 1987, muita kiireitä äitinsä hautajaisten järjestelyistä lähtien, eikä asia edes ollut varsinaisesti hänen vastuullaan.
Entinen suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen sanoi tapauksesta vuonna 2014 kuultuaan, että asia olisi ilman muuta kiinnostanut suojelupoliisia, ja kummankin koneessa olleen kapteenin olisi pitänyt tehdä omalta osaltaan raportti.
Kaukiainen ei Tiitisen kritiikkiä omalta osaltaan niele.
– Meillä oli firmassa systeemi sellainen, että määrätyssä järjestyksessä näitä juttuja tehtiin ja kirjattiin, hän huomauttaa.
Kaukiainen kertoo kuitenkin puhuneensa asiasta Ilmailuhallituksen edustajien kanssa. Asia ei hänen mukaansa silti edennyt pidemmälle, ”kun siihen aikaan oltiin niin saatanan suomettuneita”.
– Silloin ei saanut Venäjästä julkisesti pahaa sanaa sanoa, vaikka ne teki mitä, Kaukiainen puuskahtaa ja kertoo kahdesti Karjalasta evakkoon lähteneenä edustaneensa aina itse aivan toista koulukuntaa.