Markus Lohi vei toimittajan maastopyöräilemään – lenkin aikana kävi selväksi, että sote-valiokunnan puheenjohtaja on näinä aikoina kysytty mies
Puhelin soi heti ensimmäisen kilometrin aikana. Kansanedustaja Markus Lohi polkee maastopyörällään pitkin liukasta jalkakäytävää ja jättää siksi tällä kertaa vastaamatta.
Rovaniemellä, Lohen kotikaupungissa, on pikkupakkanen ja maata peittää lumi.
Maastopyöräily on yksi Lohen, 48, lempiharrastuksista, joten Suomenmaa pyysi päästä mukaan hänen arkiselle pyörälenkilleen. Lohi on myös innokas hiihtäjä ja juoksija.
Hetken päästä edessä avautuu polkumainen nousu kohti Ounasvaaran huippua.
– Muista käyttää turboa jyrkimmissä kohdissa, Lohi huudahtaa perään, kun toimittaja intoutuu heti kokeilemaan sähköavusteisen maastopyörän tehoja.
Ja turboa todella joutuu käyttämään. Nousu on niin jyrkkä, että kovakuntoinenkin polkija joutuisi tavallisella maastopyörällä talutushommiin.
Mikään moottori sähköavuste ei silti ole. Polkemaan joutuu ihan kunnolla.
– Kyllä tässä sykkeet mukavasti nousee, Lohi virnistää, kun tasaisempi pätkä koittaa.
Puhelin soi taas.
Tällä kertaa Lohi vastaa. Samalla hän asettelee varovasti puita juuri sytyttämäänsä nuotioon. Tarkoitus on syödä lounas. Lohi on keittänyt aamulla porokeiton ja pakannut sen termoskannuun valmiiksi.
– Toimittajat siellä soittelevat, Lohi sanoo puhelun lopetettuaan.
Hän kattaa puiselle penkille bambunlehdistä tehtyjä lautasia. Servetitkin ovat mukana.
Kovin pitkälle Lohi ei asetteluissaan ehdi, kun hänen taskussaan pirisee taas. Tällä kertaa soittajaa tuntuu kiinnostavan sote. Puhelin soi nuotiolla istuskelun aikana ainakin viisi kertaa. Vaikuttaa siltä, että Lohi on melko kysytty mies.
– Soi se puhelin aika tiuhaan, hän naurahtaa.
Lohen mukaan puheluiden määrät ovat kasvaneet huomattavasti sen jälkeen, kun hänestä tuli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja sekä keskustan varapuheenjohtaja.
– Ja korona tietysti vaikuttaa myös. Lapin yrittäjillä on iso hätä tulevasta, kun matkailijoita ei ole. Yrittäjien huolien kuuntelulle pyrin aina löytämään aikaa.
Sote-valiokunnan puheenjohtajuutta Lohi ei olisi etukäteen ajatellut itselleen.
Keskustan eduskuntaryhmässä häntä kannustettiin tehtävään kesäkuussa, kun Anu Vehviläinen siirtyi eduskunnan puhemieheksi.
Lohi kuitenkin epäröi. Hänellä oli jo mielenkiintoiset paikat eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa eikä hän kokenut omaavansa erityistä substanssia sote-alan kiemuroista.
– Lopulta suostuin. Valiokunnan puheenjohtajan tärkein tehtävä on jotain ihan muuta kuin olla kyseisen alan huippuasiantuntija. Tehtävänäni on johtaa kokousta ja pitää työilmapiiriä yllä, että tuloksia saadaan aikaan.
Sote-valiokunta on isossa roolissa, kun eduskunnassa jumpataan jälleen kerran isoa hallintouudistusta läpi. Moni politiikan seuraaja on jo koko soteen pohjattoman väsynyt, mutta Lohi sanoo innostuneensa hankkeesta epäröintiensä jälkeen.
– Olen luottavainen sen suhteen, että kyllä se sote nyt menee läpi. Mallin perusratkaisut on jo testattu perustuslakivaliokunnassa.
Lohi ennakoi, että perustuslakivaliokunta saattaa tarttua Uudenmaan erillisratkaisuun ja laajojen ulkoistusten mitätöintiin.
– Jos niin käy, molempiin voidaan löytää jokin ratkaisu.
Entä sote-valiokunta? Viime vaalikaudella se tunnettiin riitelystään ja silloisen puheenjohtajan, nykyisen perhe- ja peruspalveluministerin Krista Kiurun neliraajajarrutuksesta.
Lohi kaivaa repustaan esiin vaimonsa Riikan leipomia muffinseja sekä kahvia ja miettii sanojaan.
– Moni koki viime vaalikaudella sote-valiokuntatyön todella raskaaksi, sillä hommaan tulivat tunteet vahvasti mukaan. Nykyisessä valiokunnassa lähes kaikki edustajat ovat vaihtuneet ja Anu on tehnyt ison pohjatyön, että ilmapiiri olisi hyvä. Jatkan sitä työtä ja voin luvata, että sote-valiokunnan riitoihin tämä ei kaadu.
Lumi pöllyää takarenkaasta, kun Lohi polkaisee pyöränsä taas vauhtiin. Rengas muljahtelee hieman lumipeitteisellä polulla, mutta Lohi kurvailee tottuneesti eteenpäin. Pyöränsä hän päästää todelliseen lentoon lempipolullaan, jonka reunoilla korkeat lumipeitteiset puut kurkottelevat kohti Lapin taivasta.
Ja puhelin soi taas. Lohi tasaa hengitystään ja vastaa. Perään hän soittaa toisenkin puhelun.
Eduskuntaan Lohi pääsi ensiyrittämällään vuonna 2011. Kevään 2019 vaaleissa kolmas kausi oli hiuskarvan varassa. Vertailulukujen niukat yhdeksän ääntä ratkaisivat sen, ettei eduskuntaan noussut hänen tilaltaan vihreiden Riikka Karppinen.
– Tässä lajissa tulee yllätyksiä tuon tuostakin ja luottamus täytyy ansaita joka päivä. Pettymyksiin ei voi jäädä, vaan aina täytyy katsoa eteenpäin, tarttua siihen, mitä vastaan tulee, Lohi pohtii.
Lohen valinta keskustan johtoon syyskuussa herätti jonkin verran jälkipuintia.
Hän ei kiertänyt ennakkoon kampanjoimassa pitkin Suomea yhdessä muiden ehdokkaiden kanssa, vaan hänet kuulutettiin kisaan vasta sen jälkeen, kun Annika Saarikko oli voittanut Katri Kulmunin puheenjohtajakilvassa.
Joillekin se jätti epäselvän olon. Pelattiinko tässä jotain peliä, kysyi osa keskustalaisista. Iltapäivälehdissä huhuttiin taustatilaisuudesta, johon sotkettiin jopa Lohen vanhoillislestadiolainen vakaumus.
– Kyse ei ollut mistään pelistä. Halusin toimia niin reilusti ja avoimesti kuin mahdollista, Lohi vastaa.
Hän kertoo saaneensa lukuisia pyyntöjä varapuheenjohtajaehdokkaaksi asettumisesta pitkin kevättä ja kesää, mutta koska puolueen puheenjohtajana vaikutti saman vaalipiirin Kulmuni, ei Lohi edes harkinnut ehdolle asettumista.
Lähellä puoluekokousta kyselyjä alkoi tulla lisää. Entä jos Kulmunia ei valita jatkokaudelle, ihmiset tiedustelivat.
Kyselyjä tuli eri puolilta Suomea, mutta Lapissa kannettiin huolta ennen kaikkea siitä, että Kulmunin mahdollisesti hävitessä puoluejohdossa ei olisi ketään pohjoissuomalaista.
Pari päivää ennen Oulun kokousta Lohi lopulta suostui olemaan käytettävissä, jos puolueen puheenjohtaja vaihtuu.
Edelleenkään hän ei sitä sanonut julkisesti. Miksi?
– En halunnut millään tavalla vaikuttaa puheenjohtajakisaan. Varapuheenjohtajaehdokkuuteni oli puhtaasti suunnitelma B. Jos olisin halunnut vaikuttaa puheenjohtajakisaan, kuten jotkut ovat epäilleet, olisin tullut julkisuuteen jo paljon aiemmin.
Puoluekokouksen jälkeen monilla keskustalaisilla olivat tunteet pinnassa. Lohi sanoo ymmärtävänsä, miksi niin kävi. Tunteet tarvitsevat aikaa purkautuakseen.
Hänen kokemuksensa mukaan tunnelma kentällä on kuitenkin ollut rakentava.
– En epäile sitä, etteivätkö keskustalaiset alkaisi puhaltaa taas yhteen hiileen.
Yhteistyötä puolueessa totisesti tarvitaan, sillä keskustan kannatus on pitkään junnannut surkeissa lukemissa.
Kannatuksen nousuun Lohella ei ole taikatemppuja. Hänen mielestään puolueen pitää vain keskittyä omaan tekemiseensä.
– Meidän pitää tuoda rohkeasti esiin keskustalaisten näköisiä avauksia eikä vain reagoida muiden ehdotuksiin.
Syytä olisi myös lopettaa jahkaaminen siitä, onko keskustan järkevää olla hallituksessa vai ei.
– Sen sanon, että me emme ole vihervasemmistolainen puolue, vaan olemme hallituksessa valvomassa, että Suomessa tehdään järkevää talous- ja ilmastopolitiikkaa. Keskustalaista näkökulmaa todella tarvitaan tässä hallituksessa.
Navakka tuuli puhaltaa Ounasvaaran korkeimmalla kohdalla. Jossain kaukana siintää koulurakennus, jossa Lohi aloitti opintiensä 1970-luvulla.
Juuri kun hän kertoo siitä, puhelimen soittoääni kaikuu taas.
– Tällainen kansanedustajan maanantai. Ei mikään vapaapäivä, Lohi nauraa puhelun hoidettuaan.
Alaspäin poljettaessa matka taittuu joutuisasti. Lohi kaartaa reitille, jossa talvisin kulkee hiihtolatu. Nousut ja laskut vilahtavat ohi, puisten siltojen kohdalla kuuluu vielä jäätymättömien purojen solina.
Illalla Lohella on vielä taustatilaisuus Rovaniemellä, jonka jälkeen hän osallistuu puhelinyhteydellä Ylen A-studioon. Aamulla hänen pitää olla suorassa radiolähetyksessä Helsingissä. Niiden päälle tulee eduskuntatyö kaikkine kiireineen.
Melkoista haipakkaa siis. Mutta minkä verran valta ja vastuu ovat muuttaneet Lohea?
– Ymmärrystä ja kokemusta ainakin on tullut lisää. Silti koen ihmisenä ja arvoiltani olevani se sama Markus kuin kymmenen vuotta sittenkin.
Suomenmaa tapasi Markus Lohen maastopyörälenkillä lokakuussa 2020. Haastattelu on julkaistu alun perin 8.12.2020 Suomenmaan aikakauslehdessä. Lehden voit tilata täältä.