Työväenpuolue käänsi historian sivua Britanniassa – "Vertautuu Tony Blairin vuoden 1997 murskavoittoon"

Britanniassa työväenpuolue palasi valtapuolueeksi vaalituloksella, joka tuo elävästi mieleen edellisen kerran kun puolue nousi valtaan 1990-luvun lopulla.

– Työväenpuolueen voitto on historiallinen ja vertautuu Tony Blairin vuoden 1997 murskavoittoon, sanoo STT:lle Helsingin yliopiston akatemiatutkija Timo Miettinen.

Vuoden 1997 vaaleissa Blairin johtama työväenpuolue voitti 418 paikkaa parlamentista ja kasvatti paikkamääräänsä 146:lla. Keir Starmerin johtaman puolueen vaalivoitto ylitti jopa nämä luvut, käy ilmi BBC:n tulospalvelusta.

Päällimmäinen selitys vaalitulokselle on Miettisen mukaan yleinen tyytymättömyys konservatiivien 14 vuotta jatkuneeseen valtakauteen ja erityisesti sen jälkimmäiseen puoliskoon, jota ovat määrittäneet brexitin jälkipyykin pesu, koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä elintasokustannusten jyrkkä nousu.

– Tämä on varmasti yhtä paljon kuin labourin onnistuminen niin konservatiiveilta valtava epäonnistuminen, joka tulee varmasti johtamaan puolueen sisällä syvälliseen pohdintaan siitä, mikä puolueen linja tulee jatkossa olemaan, Miettinen sanoo.

Väistyvä pääministeri Rishi Sunak ilmoitti heti perjantaina vaalituloksen selvittyä eroavansa tehtävästään konservatiivien puheenjohtajana.

Konservatiivien kannatus ei vuotanut vain poliittisen keskustan suuntaan, vaan myös oikealta laidalta brexiteerien ja oikeistopopulistien keulakuvahahmo Nigel Faragen puolueelle.

Perjantain puoleenpäivään mennessä laskettujen äänten perusteella Reform UK oli konservatiivien hännillä. Erotus ääniosuuksissa oli alle kymmenen prosenttiyksikköä.

Miettisen mukaan Britannian politiikassa hyvin merkittäväksi tekijäksi on noussut äänestäjäkunnan sirpaloituminen, jota on havaittavissa jossain määrin poliittisen kentän molemmilla laidoilla.

– Oikealla laidalla talousliberalistien ja kansalliskonservatiivien välinen kuilu on nousemassa hyvin keskeiseksi rajoittavaksi tekijäksi, ja se näkyy sekä konservatiivipuolueen sisällä että konservatiivien ja reformipuolueen välillä, tutkija sanoo.

Vaikka työväenpuolue otti murskavoiton, vaalien suurin puolue kuului silti nukkuville. Äänestysprosentti vaaleissa laski vuoteen 2019 verrattuna yli seitsemän prosenttiyksikköä 60 prosenttiin.

Miettisen mukaan tämä voi kertoa siitä, että Britanniassa kuten monessa muussakin maassa on käynnissä poliittisen osallistumisen kriisi, jossa yhä useampi uskoo, ettei äänestämällä voi vaikuttaa.

Julkisen keskustelun sävy Britanniassa on ollut synkkä vaalien alla. Tavallisten brittien elintaso on kärsinyt hintojen noususta ja palvelujen heikentymisestä, ja moni kokee olevansa uppoavassa laivassa, vaikka maan talous onkin elpymään päin. Työväenpuolue perii ratkottavakseen useita laajoja rakenteellisia ongelmia.

– Nämä vaalit käytiin hyvin vahvasti sisäpoliittisella agendalla, ja ne keskeiset kysymykset ovat hyvinkin konkreettisia, eli ennen kaikkea luvattiin lisäpanostuksia terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Erityisesti terveydenhuollon jonot puhuttavat paljon Britanniassa, ja myös asuntotuotantoa sekä julkisia investointeja odotetaan lisättävän ainakin maltillisesti, Miettinen sanoo.

Helppoja ratkaisuja ei ole luvassa, sillä Britannian rakenteelliset ongelmat menevät syvälle.

– Ne haasteet ovat hyvin monitahoisia ja liittyvät tällaisiin makrotason ilmiöihin kuten tuottavuuskehitykseen ja ostovoiman kehitykseen erityisesti julkisella sektorilla. Palkat ovat pysyneet pitkälti muuttumattomina, ja tämä on johtanut valtavaan tyytymättömyyteen esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa.

Myös eriarvoisuus on kärjistynyt alueiden ja yhteiskuntaluokkien välillä. Rikkain kymmenys on parantanut asemaansa samalla, kun köyhyys on lisääntynyt, Miettinen sanoo.

Suomalaistutkija ei odota, että Britannian ulkopoliittinen linja muuttuisi suuresti pääministeriksi nousevan Keir Starmerin kaudella. Esimerkiksi Ukrainan tukemisessa ja Nato-kysymyksissä vallitsee vahva konsensus, eikä työväenpuolue ole ajanut uutta lähentymistä EU:n kanssa.

Miettisen mukaan puolue on käytännössä luopunut esimerkiksi tulliliittojäsenyyden hakemisesta, puhumattakaan paluusta EU:n jäseneksi.

Britannian uusi hallitus noudattanee varovaista linjaa myös Israelin ja Gazan sodan suhteen, Miettinen arvelee. Puolueen taakkana ovat joihinkin sen jäseniin kohdistuneet vanhat antisemitismisyytökset, joita on käytetty lyömäaseena brittipolitiikassa.

Miettinen ei usko, että tämän viikon vaalituloksesta alkaa uusi pitkä työväenpuolueen valtakausi, sillä saarivaltion politiikka on menossa epävakaaseen suuntaan, jossa minkään yhden puolueen on vaikea varjella asemaansa.

– Minusta Britannian poliittinen kulttuuri nyt on menossa enemmän sellaiseen tilanteeseen, jossa jokainen vaali on potentiaalisesti protestivaali. En usko, että nämä syvät yhteiskunnalliset virtaukset pystyvät tuottamaan sellaista hyvin pysyvää valtakautta millekään puolueelle.