Töissä eläkkeellä – Aila ja Hannu Heikkilä lähtivät poliisiuran päätyttyä töihin tunturiin
Kun hämeenlinnalaiset Aila ja Hannu Heikkilä jäivät 58-vuotiaina eläkkeelle, ei työnteon jatkaminen ollut mitenkään itsestäänselvää. Molemmilla oli takana pitkä työura poliisina: Aila oli työskennellyt suurimman osan ajasta vanhempana rikoskonstaapelina teknisessä tutkinnassa, ja Hannu oli tehnyt samalla vakanssilla hälytyskeikkaa koko uransa ajan. Edessä siinsivät ansaitut eläkepäivät.
Terveyttä ja toimeliaisuutta kuitenkin riitti, joten pariskunta päätti alkaa viettää pidempiä aikoja pohjoisessa.
– Aikanaan molemmat poikamme kilpailivat alppihiihdossa, minkä myötä pohjoisen tunturit olivat tulleet tutuiksi, Aila Heikkilä kertoo.
Jälkikasvunsa myötä Heikkilät olivat jo pitemmän aikaa osallistuneet talkoolaisina Levin alppihiihdon maailmancupin sekä muidenkin isojen hiihtotapahtumien järjestelyihin. Aila oli hankkinut hiihdonopettajan koulutuksen ja opetti loma-aikoina laskettelijoita Levillä, joten niitä töitä oli luontevaa jatkaa.
Kun Hannuakin pyydettiin eläkkeelle jäämisen jälkeen Leville töihin, pariskunta pakkasi asuntovaununsa ja muutti heti seuraavaksi talvikaudeksi pohjoiseen.
Hannu Heikkilä toimii ski patrolina päätehtävänään rinneturvallisuudesta vastaaminen. Tätä varten tarvitaan voimassa oleva E2-ensiapukurssi ja kaksivaiheinen ski patrol -kurssi, joka sisältää muun muassa lumipelastusta.
– Työhöni kuuluu esimerkiksi häiriötekijöiden, kuten humalaisten ja muiden vaaranaiheuttajien poistaminen rinteestä hissien aukioloaikoina, hän kertoo.
Rinnepoliisin tittelinkin saanut Hannu on nähnyt vuosien varrella työssään pahojakin loukkaantumisia. Hän kertoo edelleen ihmettelevänsä sitä, että liian huonoilla taidoilla lähdetään liian vaikeisiin rinteisiin.
– Sellaisten laskijoiden alas saattelu on kaikkein hankalinta.
Ailasta antoisinta hiihdonopettajan työssä on nähdä laskettelijoiden edistyminen – jo puolessatoista tunnissa tapahtuu kehitystä.
– Iloisten lomalaisten kanssa on mukava olla tekemisissä. Hauska katsella, kuinka lapsilla on yritystä ja energiaa. Se on se työn suola.
Ailalla töitä on vähemmän kuin Hannulla, joten vapaa-ajallaan hän joogaa, laskettelee, käy kävelyillä sekä hiihtää murtomaasuksilla. Hannu puolestaan kertoo, että päivän liikuntakiintiö tulee täyteen siinä, kun viettää kymmenisen tuntia päivästä rinteessä.
Ison osan vapaa-ajastaan pariskunta on edelleen mukana talkooporukassa järjestämässä isoja hiihtotapahtumia.
Siinä missä Heikkilöiden Hämeenlinnan-kodissa on tilaa 250 neliötä, Levillä pariskunta asuu 18 neliön asuntovaunussa. Vaunu on parkkeerattuna aivan Levikeskuksen ytimeen, joten peruspalvelut löytyvät läheltä.
– Asuntovaunussa on aivan riittävät tilat kahdelle. Ihan läheltä löytyvät saunat, keittiöt ja muut palvelut. Ikkunasta näkee melkein kaupan ja apteekin, Aila kehuu.
– Tämä on kuin pieni kaupunki, Hannu lisää.
Vaunun kanssa kulkeminen on aktiiviselle pariskunnalle muutenkin elämäntapa.
– Ensi kesänä on suunnitelmissa lähteä lastenlasten kanssa Lofooteille. Matkaa on suunniteltu jo monta vuotta, mutta koronan vuoksi välillä on ollut epäselvää, pääseekö Norjan rajan yli vai ei.
Muitakin suunnitelmia lokakuusta toukokuuhun kestävän hiihtokauden päätteeksi riittää. Heti toukokuun alussa on tarkoitus suunnata pariksi viikoksi Madeiralle ja perinteenä on, että juhannus vietetään Ailan suvun mökillä Keminmaassa.
– Enemmän ollaan öitä vaunussa kuin kotona Hämeenlinnassa, Hannu laskee.
Tänä vuonna Ailalle tulevat pyöreät 70 vuotta täyteen ja Hannu täyttää huhtikuussa 69 vuotta. Hannu työskentelee Levillä tarvittaessa töihin tulevana mutta käytännössä kokoaikaisesti. Ailalle työpäiviä tulee nykyään kauden aikana kuukauden työpäivien verran eli parikymmentä työpäivää.
– Olen alkanut pikkuhiljaa jo himmailemaan. Parin vuoden päästä tulisi 20 vuotta täyteen vapaaehtoishommia, joten ehkä sitä voisi siihen asti jatkaa, Aila suunnittelee.
Hannun esimies puolestaan muistutti viime syksynä miehen lupautuneen vielä kahdeksi vuodeksi töihin.
– Kai minun on sitten vielä yksi talvi oltava, Hannu toteaa.
Ailan mukaan töiden jatkuminen riippuu tietysti monista asioista, mutta jos terveyttä piisaa, jotain täytyy vielä puuhastella.
– Toisaalta tämähän tuntuu melkein kuin harrastukselta, hän sanoo.
Suomalaisessa eläke- ja talouspolitiikassa työurien pidentäminen on ollut jo pitkään keskeinen tavoite. Eläketurvakeskuksen (ETK) mukaan ikääntyneiden työllisyysaste onkin noussut voimakkaasti 2000-luvulla ja eläkkeelle siirrytään entistä myöhemmin.
Vuonna 2021 suomalaiset siirtyivät työeläkkeelle puoli vuotta edellisvuotta myöhemmin: keskimäärin eläkkeelle jäätiin 62,4-vuotiaana. Lukua selittävät eläkeiän nousu ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrän lasku.
– Viime vuosina eläkkeellesiirtymisikä on noussut erityisesti eläkeuudistuksen ansiosta. Nyt myös uusien työkyvyttömien määrä väheni, mikä nosti eläkkeellesiirtymisikää entisestään, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto Eläketurvakeskuksesta.
Työnantajien asenne vanhempia työntekijöitä kohtaan on myös muuttunut aikaisempaa myönteisemmäksi.
ETK:n erikoistutkija Noora Järnefelt pitää työnantajien asennemuutosta merkittävänä. Syitä muutokseen on useita. Yksi niistä on eläkeikä.
– Työnantajien käsitys sopivasta eläkeiästä näyttää seuraavan vanhuuseläkkeen ikärajojen nousua. 65 vuoden ikärajaa piti vuonna 2021 sopivana useampi työnantaja kuin 62 vuoden ikärajaa vuonna 2004, Järnefelt kertoo.
Enemmistö työnantajista ei kuitenkaan usko työurien pitenemiseen omalla toimipaikallaan. Jopa 57 prosenttia työnantajista katsoo, ettei työurien piteneminen ole erityisen tai lainkaan todennäköistä omalla toimipaikalla.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä huhtikuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.