Suurvalta-Ruotsille heitettiin hyvästit 300 vuotta sitten – synkkä sota-aika säilyi pitkään suomalaistenkin mielissä
Uudenkaupungin rauha päätti sodan sekä isonvihan kolme sataa vuotta sitten, 30. elokuuta 1721. Samalla se päätti Ruotsin suurvalta-ajan.
Kuluva vuosi onkin Uudessakaupungissa juhlavuosi. Rauhansopimus allekirjoitettiin Uudenkaupugin torilla rakennuksessa, joka pystytettiin varta vasten sopimuksen allekirjoittamista varten. Rauhantekoa on muisteltu kaupungissa lukuisissa tapahtumissa. Huipentumana oli elokuun aikana vietetty ”rauhankuukausi”.
Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700. Vasta 14-vuotias Kaarle XII oli noussut Ruotsin valtaistuimelle vuonna 1697. Kuninkaan asema suurvaltavuosina oli erittäin itsevaltainen ja vahva, eivätkä naapurivaltiot Tanska, Venäjä ja Puola-Liettua uskoneet nuoren Kaarlen olevan kykenevä käyttämään asemaansa kunnolla.
Ne aloittivat pian keskinäiset tunnustelut sodan aloittamisesta melkein kaikkia Itämeren rantoja tuolloin hallinnutta Ruotsia vastaan.
Ruotsin onnistuneet toimet vuoden 1700 alussa hyökänneitä tanskalaisia sekä August II Väkevän johtamia Saksin ja Puolan joukkoja vastaan onnistuivat. Ainoa jäljellä oleva uhka oli elokuussa sodan julistanut Pietari I Suuren Venäjä.
Ruotsi suorastaan murskasi määrällisesti ylivoimaisen Venäjän Narvan taistelussa nykyisen Viron itäosassa marraskuussa. Karoliineiksi kutsutut joukot näyttivät tämän jälkeen voittamattomilta, ja Kaarle uskoi Venäjän olevan nyt poissa pelistä.
Tämä sai Kaarlen keskittymään taas Puolan suuntaan ja saikin uudelleen hyökänneen Augustin taipumaan rauhaan.
Vuoteen 1708 mennessä Kaarle XII oli vahvistanut armeijaa entisestään ja lähti hyökkäämään kohti Venäjää. Narvan voitto oli tuudittanut kuninkaan valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, ja Venäjä tarjosikin luultua pahemman vastuksen.
Ankarat talvet ja poltetun maan taktiikka kuihduttivat Kaarlen armeijaa Venäjän loputtomalta tuntuvilla alueilla. Kaarle pyrki sinnikkäästi kohti Moskovaa, mutta Pultavan taistelussa Pietarin joukot löivät karoliinit ja kuningas joutui pakenemaan Turkkiin.
Samalla kun Kaarle oli taistellut Puolan suunnalla, Pietari oli vallannut Ruotsilta alueita Inkeristä ja alkoi 1703 rakentaa Nevajoen suistoon maan uutta pääkaupunkia. Tästä muodostui Pietarin kaupunki, ja Venäjän painopiste siirtyi lännemmäksi.
Kesän 1713 aikana Venäjä nousi maihin Suomessa. Ruotsin joukot perääntyivät Hämeeseen.
Ratkaisutaistelu käytiin lokakuussa Pälkäneen Kostianvirralla. Pälkäneveden ja Mallasveden yhdistävän joen pohjoisranta oli luonteva paikka linnoitteille, ja asemista käsin kenraalimajuri Carl Gustaf Armfeltin johdolla venäläisiä piti pystyä viivyttämään kun Ruotsista odotettiin vahvistuksia.
Venäläisten ylivoima oli valtava, mutta puolustajat onnistuivat pitämään asemansa jonkin aikaa. Venäläisten ei enää kannattanut yrittää suoraan virran yli.
Yliamiraali Fjodor Apraksin päättikin yrittää Mallasveden yli ruotsalaisten selustaan. Venäläiset rakensivat lukuisia lauttoja, ja aamuhämärän sekä sumun turvin 6. lokakuuta joukot ylittivät järven. Armfelt irrotti 2000 miestä ratsu- ja jalkaväkeä, ja riensi torjumaan maihinnousua. Ylivoiman edessä ruotsalaisten piti kuitenkin luopua taistelusta. Vetäytyminen kohti Pohjanmaata alkoi.
Taistelusta kertovat hoidetut vallitukset ja muistomerkki Kostianvirran rannalla tänäkin päivänä.
Venäjä hallitsi Suomea vuosina 1713–1721. Ajanjaksosta alettiin myöhemmin käyttää isoviha-nimitystä.
Verisintä oli heti vuosina 1713–1714. Tiukin venäläisvalvonta oli Länsi-Suomessa, sillä alue oli lähinnä Ruotsia. Pohjois-Pohjanmaalla tapahtuivat pahimmat veriteot. Alueen väestöstä surmattiin jopa neljännes, ja laaja alue hävitettiin puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vastaan.
Sissijoukot olivat eräs isonvihan ajan ominaispiirre. Sissit hyökkäsivät aina välillä venäläisiä vastaan, ja tämä sai venäläiset toimimaan tiukemmin myös siviiliväestöä vastaan. Siksi sissejä ei aina edes arvostettu suomalaisten keskuudessa kovin korkealle, vaikka nämä ottivatkin roolin vapaustaistelijoina.
Kaarle XII palasi Ruotsiin Turkista monen mutkan kautta joulukuussa 1715. Hän viipyi hovistaan poissa sotaretkellään ennätykselliset 15 vuotta. Kaarlen luottomiehet olivat pitäneet käytännön valtaa kuninkaan ollessa poissa, ja nyt Kaarle sai taas yksinvaltiuden kaikki langat käsiinsä.
Hän ei nauttinut vallasta montaakaan vuotta. Vuonna 1718 Ruotsin joukot aloittivat operaation Norjassa piirittämällä Fredrikstenin linnoitusta melko lähellä Osloa. Kuningas sai piirityksessä surmansa ja sota käytännössä päättyi.
Ruotsi teki Venäjän kanssa rauhan vuonna 1721. Maa menetti rauhansopimusten myötä valta-asemansa Itämerellä ja näin loppui Ruotsin suurvalta-aika.
Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti Venäjälle Baltian, Inkerin sekä Suomen Karjalan alueita. Miehitys Suomessa ja isonvihan ajanjakso loppui.
Erityisen epäedullisen sopimuksesta teki Ruotsille kohta, jossa mainittiin, että Venäjä toimisi Ruotsin hallitusmuodon noudattamisen takaajana. Tämä tarkoitti, että Venäjä sai oikeuden puuttua Ruotsin harjoittamaan politiikkaan. Ruotsi myös lakkautti kuninkaan itsevaltiuden, ja siirsi valtaa demokraattisempaan suuntaan säädyille. Itsevaltaisuuden katsottiin johtaneen Pohjan sodan katastrofaaliseen lopputulokseen.
