Suurlähettiläs Kai Sauer voitti 46-vuotiaana Indonesian jääkiekkomestaruuden – nyt hän kehottaa Suomea kirkastamaan YK-profiiliaan
Harva se päivä Yhdistyneet kansakunnat (YK) tuomitsee, syyttää, varoittaa tai kehottaa lehtien uutisotsikoissa.
Pohjois-Korean ydinkoe, Myanmarin rohinga-vähemmistön vaino, Malediivien saarivaltion hukkuminen – kriisit eivät YK-diplomaatin työpöydältä hevin lopu.
Vaikka asialista täyttyy ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä, on puurtaminen YK:ssa suurlähettiläs Kai Sauerin mukaan arkipäiväistä.
Kyse ei ole avaruustieteestä. Avoimuus, sosiaalisuus ja hyvät kontaktit ovat valttikortteja, kuten muissakin töissä.
– En ole mikään huippulahjakkuus, mutta tsemppihenkeä suurlähettilään työ kyllä vaatii. Tiettyä kilpailuviettiä tarvitaan, jotta Suomen näkemykset pysyvät kuuluvilla.
12-vuotiaana pikkupoikana Sauer oli kiertänyt maailman ympäri jo pari kertaa. Eksoottiset satamat tulivat tutuiksi seilatessa saksalaisen isän mukana rahtilaivoilla.
– Kiinnostukseni kansainvälisiä asioita kohtaan juontaa varmasti juurensa noihin vuosiin, Sauer pohtii.
Synnyinkaupunki Hampuria kohtaan hän tuntee edelleen lukkarinrakkautta. Kesällä Sauerin voikin bongata hölkkäämässä Außenalster-järven rannoilla.
Sukujuurten ansioista yhteistyö EU:n mahtimaan edustajien kanssa on ollut vaivatonta.
– Yleensä pohjoismaiset kollegat ovat suomalaisdiplomaattien ensisijainen viiteryhmä, mutta minulle yhteydet Saksan edustajiin ovat yhtä luontevia.
Kuusivuotiaana Suomeen muuttanut Sauer on aina viihtynyt luistimilla – juniorina hän ehti edustaa sekä Tapparaa että Ilvestä.
Kun vannoutunut kirvesrinta pukee tupsukorvien pelipaidan päälleen, voi sitä pitää osoituksena diplomaattisesta mukautumiskyvystä.
– Olen aina altavastaajan puolella, ja Ilves on tarvinnut viime aikoina enemmän jeesiä, Sauer kuittaa naurahtaen.
Ulkoministeriön leipiin Sauer ponnisti, monen kollegansa tavoin, tunnetusta diplomaattihautomosta eli Tampereen yliopistosta.
Uran alussa osaaminen karttui suomalaisten rauhanvälityksen ikonien opissa Länsi-Balkanilla.
– Lähdin valtioneuvos Harri Holkerin ”salkunkantajaksi”, kun hän matkasi YK:n pääsihteeri Kofi Annanin pyynnöstä erityisedustajaksi Kosovoon.
Pian Sauer avustikin jo Martti Ahtisaarta Wienin Kosovo-neuvotteluissa.
– Oli etuoikeus työskennellä näiden suurmiesten kanssa, hän muistelee.
Jakartassa Sauer jatkoi Ahtisaaren jalanjäljissä.
Tulevan rauhannobelistin suunnittelema Acehin rauhanprosessi oli tärkeässä osassa suurlähettilään Indonesian vuosina.
Sauerista modernin diplomaatin kuuluu tehdä hartiavoimin töitä suomalaisfirmojen menestymisen eteen Indonesian kaltaisissa kehittyvissä talouksissa.
– Indonesia oli vielä 2010-luvun alussa suomalaisille yrityksille aika tuntematon alue, vaikka siellä oli valtava keskiluokka.
Jakartan ajoista Saueria muistuttaa palkintokaapissa kunniapaikalla komeileva kultamitali.
– Voitin 46-vuotiaana maan jääkiekkomestaruuden, ja päätimme isännöidä kauden päättäjäisgaalan, johon saapui rutkasti paikallista mediaa sekä urheiluministeri. Suomi sai paljon hyvää julkisuutta.
Sinibarettiset rauhanturvaajat ja kuvat pakolaisleireiltä ovat monen päällimmäiset mielikuvat YK:sta.
Sen päämajasta leviää maailmalle pätkiä juhlallisista julistuksista tai turvallisuusneuvoston kiivaista debateista.
Tosiasiassa neuvotteluiden sakkaaminen ja jumiutuminen on New Yorkissa arkipäivää, ja monotonisesti tulkatut lausunnot ryyditetään usein YK-jargonilla.
Lisäksi eri työkulttuureita ja taustoja edustavat sihteeristön työntekijät asettavat oman haasteensa hallinnon jouhevuudelle.
Koneiston yskähtelystä huolimatta Sauer näkee, että YK on ollut Suomelle tärkein kansainvälinen järjestö sitten liittymisvuoden 1955.
– Kuvitellaan vaikkapa yritystä, jonka hallituksessa on 193:a eri taustaa ja ajattelutapaa edustavaa jäsentä. Minkälaisia linjauksia tällainen hallitus pystyisi tekemään, Sauer haastaa pohtimaan.
Järjestön imago saa monesti kolhuja, kun turvallisuusneuvoston vakituiset jäsenet kaivautuvat poteroihin puolustamaan kansallisia etujaan.
– Vähän pintaa raaputtamalla kuitenkin selviää, että 60–80 prosenttia neuvoston käsittelemistä kysymyksistä liittyy Afrikkaan, Sauer huomauttaa.
Niistä päästää yhteisymmärrykseen kohtuullisen kivuttomasti.
– YK on mainettaan parempi. Esimerkiksi pakolaisjärjestö UNHCR ja Maailman ruokaohjelma WFP pitävät huolta siitä, että pakolaisleirien lapset pysyvät hengissä ja pääsevät kouluun. Se on hatunnoston arvoinen suoritus!
YK on mainettaan parempi.
Sauer uskoo, että suomalaiset arvostavat erityisesti YK:n humanitaarista toimintaa ja kriisinhallintaa.
Hän arvioi, että varsinkin EU-jäsenyys vuonna 1995 muutti Suomen roolia järjestössä.
– Kylmän sodan päätyttyä meidän ei tarvinnut enää todistella poliittista puolueettomuutta, joten YK:sta tuli arvojen edistämisen foorumi.
Viime vuosina liberaalin arvomaailman on tulkittu joutuneen vastatuuleen, kun ei-länsimaiset talousmahdit ovat pullistelleet lihaksiaan kansainvälisillä areenoilla.
– YK on juuri oikea estradi arvopohjamme puolustamiseen, Sauer uskoo.
Suomen on Sauerin mukaan kirkastettava YK-profiiliaan, jos se mielii tulla valituksi turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi vuosiksi 2029–30.
Hallitukset ovat toki korostaneet jatkuvuutta ja rauhanvälitystä, mutta parannettavaa löytyy aina.
Kehitysmäärärahoista nipistäminen on Sauerin mukaan valitettavaa, mutta päätös pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.
– Ei meidän profiilimme horju tällaisesta, toivottavasti tilapäisestä, muutoksesta.
Raha on silti usein ratkaisevassa roolissa. Esimerkiksi Ruotsi satsasi turvaneuvostokampanjaan läjäpäin kruunuja ja meni heittämällä läpi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella.
Italian ja Hollannin kaltaiset perinteiset maat jäivät rimpuilemaan jatkokierroksille.
– Kampanjoissa ei tuijoteta vain YK-suoritusta, vaan myös kahdenvälisiä suhteita. Jos lakkautat edustuston jostain maasta, se tuskin äänestää sinua heti turvallisuusneuvostoon.
Läntisen blokin johtajana esiintynyt Yhdysvallat on Donald Trumpin presidenttiyden myötä suhtautunut YK:hon aiempaa nihkeämmin.
Sauer kuitenkin torjuu ennenaikaisen hätäilyn. Hänestä Valkoinen talo haluaa nähdä, kuinka YK vastaa sen uusiin vaatimuksiin.
– Yhdysvaltain leikkaukset YK:n budjettiin eivät ole kohtuuttomia. Mekin ajamme kovaa kulukuria, sillä se on suomalaisen veronmaksajan edun mukaista.
Kaikkia Yhdysvaltain linjauksia Suomi ei silti allekirjoita.
– Esimerkiksi seksuaaliterveyttä edistävän YK:n väestörahaston tukien lakkauttamista emme ymmärrä ollenkaan.
Sauerin hengästyttävältä kuulostava kalenteri täyttyy kokouksista, työlounaista ja tilaisuuksien isännöinnistä. Päivä on harvoin pulkassa ennen iltayhdeksää.
– On etuoikeus ajaa Suomen asiaa. Oikeastaan tämä ei ole työtä, vaan jatkuvaa tutustumista uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Vaimolta ja lapsilta kunnianhimoinen työ kuitenkin vaatii uhrauksia. Diplomaatin asemamaa vaihtuu kolmen neljän vuoden välein, ja yhteistä aikaa on lähinnä viikonloppuisin.
– Perhe on mahdollistanut pitkän urani ulkoministeriössä. Heille kuuluu siitä valtavan suuri kiitos.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 15.9. Lehden voi tilata täältä .